Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
15
„En minä ennen välittänytkään — mutta nyt
minä — välitän niin hirveän paljon, Maisie," sopersi
Dick. — „Maisie kulta, sano että sinäkin välität
minusta."
»Tietysti minä välitän, mutta mitä se nyt
hyödyttää."
„Kuinka niin?"
„No, kun minä lähden pois."
»Niin, mutta jos sinä lupaat minulle ennenkuin
lähdet. Sano - tahdotko?" Ja sitten luiskahti
toisen kerran ’kulta’ hänen huuliltaan helpommin kuin
ensi kerralla. Dick ei ollut koti- eikä kouluelämässään
oppinut useita hyväilysanoja; hänen täytyi keksiä
niitä vaistomaisesti, Hän tarttui pikku käteen, joka
oli mustunut revolverin savusta.
»Minä lupaan," sanoi Maisie juhlallisesti, »mutta
jos minä välitän sinusta, niin ei mitään lupauksia
tarvita."
»Ja välitäthän sinä?" Ensi kerran heidän
katseensa yhtyivät ja puhuivat heidän puolestaan, vaikka
heillä ei ollut kykyä sanoin lausua sitä . . .
»Voi, Dick, elä, elä nyt! Se oli toista silloin
kun sanoimme hyvää huomenta, mutta nyt on kaikki
aivan muuttunut!"
Amomma katseli etäältä. Se oli usein nähnyt
haltiainsa riitelevän, mutta suudelmia se ei koskaan
ennen ollut nähnyt annettavan. Keltainen
meri-unikko oli viisaampi ja nyökäytti päätään
hyväksyvästi. Suudelmana tuo nyt oli aivan epäonnistunut,
mutta koska se oli esimmäinen (lukuunottamatta
vel-vollisuussuudelmia), jonka kumpikaan heistä ikinä
oli antanut tai ottanut, niin se avasi heille uusia
maailmoita, niin hurmaavia, että he lopuksi eivät
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
