- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
53

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

VALON KADOTESSA

53’

ala ja eräs manekiini olivat ainoat selvästi esiintyvät
esineet huoneessa. Ne kohosivat kaikenlaisen tavaran
seasta ilmoille. Siinä oli huovalla päällystettyjä
vesi-leiliä, vöitä ja rykmentin merkkejä sekä pieni kasa
vanhoja univormuja ja kokoelma erilaisia aseita.
Muutamat tomuiset jäljet estraadilla osottivat, että joku
soturimalli juuri oli mennyt pois. Vetinen syysvalo
oli katoamaisillaan, ja synkkiä varjoja oli atelieerin
nurkissa.

»Niin," sanoi Dick miettivästi, „minä rakastan
voimaa, minä rakastan leikkiä, minä rakastan
vallattomuutta, mutta ennen kaikkea minä rakastan
rahaa. Minä melkein rakastan niitä ihmisiäkin, jotka
pitävät suurta melua ja maksavat rahaa. Melkeinpä.
Mutta ne ovat omituista joukkoa — hämmästyttävän
omituista!"

„He ovat kumminkin olleet sangen
rakastettavia sinulle, poikaseni. Tuo sinun mitättömän pieni
näyttelysi tuotti nähtävästi hyvät rahat. Näitkö sinä
että sanomalehdet sanoivat sitä ’villitöiden
näyttelyksi*."

»Vähätpä siitä. Minä möin joka rievun, minkä
vain tahdoin myödä. Ja totta tosiaankin uskon, että
ne menivät kaupaksi siksi, että ne luulivat minua
jonkunmoiseksi lankuntuhraajaksi ilman mitään
kasvatusta. Minä olisin saanut paremmat hinnat, jos
olisin laittanut kuvani eläinten nahasta tai raapinut
ne kamelin luulle, sen sijaan että nyt olin käyttänyt
vain mustaa ja valkoista ja tavallisia värejä. Ne ovat
tosiaankin merkillistä joukkoa, nuo ihmset. Ei ole
oikein sanoa heitä ahdasmielisiksi. Minä tapasin
tässä’ eräänä päivänä miehen, joka sanoi minulle että
varjot valkealla hiedalla eivät milloinkaan voi olla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0063.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free