Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
77’
»Numero kolme keikahtaa pois satulasta ensi
törmässä," vastasi toinen.
»Eipäs. Katsoppas kuinka sen jalka ponnistaa
jalustimeen. Kyllä se onnistuu."
Dick katseli Maisien kasvoja ja hänen rintansa
kohosi ilosta — suuresta, voimakkaasta, itsekkäästä
ilosta. Marsien mieli oli kiintynyt ihmisryhmään
enemmän kuin tauluihin. Tuota hän ymmärsi.
»Ja tuota minä olen halunnut! Voi kuinka minä
olen halunnut sitä!" sanoi Maisie vihdoin hiljaa.
»Se on kaikki minun," sanoi Dick tyynesti.
»Katsoppas heidän kasvojaan. Se vaikuttaa heihin.
He eivät itse ymmärrä, mikä se on, joka avaa
heidän silmänsä ja suunsa, mutta minä sen tiedän, että
minun työni on hyvää."
»Niin. Minä näen sen. Voi mikä menestys sinua
on tavannut!"
»Tavannut minut tosiaankin! Kyllä minun piti
lähteä sitä hakemaan. Vai mitä arvelet?"
»Minä sanon sitä menestykseksi. Kerro minulle
kuinka sinä saavutit sen."
He palasivat takasin puistoon ja Dick kertoi
koko historian omista töistään ylpeänä kuin ainakin
nuori mies, joka puhuu tytölle. Alusta loppuun
saakka vilahti minä — minä — minä koko
kertomuksen läpi aivan kuin telegrafitolpat junalla
matkustajan ohi. Maisie kuunteli ja nyökäytti päätään.
Kertomukset Dickin taisteluista ja kärsimyksistä eivät
liikuttaneet häntä vähääkään. Kunkin jakson lopussa
Dick lausui: »Ja se opetti minulle hiukan kuinka
värejä on käytettävä", tai kuinka valoa oli esitettävä
tai kuinka joku muu seikka, jota hän oli pohtinut
oli käynyt selvinnyt. Hän kuljetti sitten Maisiea läpi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
