Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104 BUDYABD KIPLING
Hän luuli että nuo muistot olisivat hänen
kärsimyksiensä huippukohtia, kunnes eräänä
sunnuntaina punatukkainen tyttö ilmoitti tahtovansa maalata
Dickin pään ja käski häntä istumaan hiljaa ja —
aivan ohimennen — katselemaan Maisie’a. Dick istui,
sillä eihän hän voinut kieltääkään, ja puolen tunnin
kuluessa hän mietti kaikkia niitä ihmisiä, joita hän
oli samalla tavalla käyttänyt hyväkseen. Hän muisti
Binat’n niin kiusallisen selvään, — tuon saman Binat’n,
joka kerran oli ollut taiteilija, ja joka nyt puheli
alentumistilastaan.
Se oli yksivärinen karkea luonnos, mutta siinä
ilmeni tuo tukahduttava odotus, kaipaus ja ennen
kaikkia miehen toivoton orjuus, ja kaikki oli esitetty
katkeralla ivalla.
„Minä ostan sen," sanoi Dick nopeasti, »millä
hinnalla tahansa,"
»Minun hintani on liian kallis, mutta minä
otaksun, että te olette yhtä kiitollinen, jos —"
Märkä luonnos lensi tytön kädestä uunin
tuhkaan. Kun hän nosti sen ylös oli se auttamattomasti
likaantunut.
»Voi, se on aivan pilaantunut!" huudahti Maisie.
»Ja minä en edes saanut nähdäkään sitä. Oliko se
näköinen?"
»Kiitos," sanoi Dick hiljaa punatukkaiselle
tytölle, ja sitten hän läksi pois kiireesti.
»Kuinka tuo mies vihaa minua," sanoi tyttö.
»Ja kuinka hän rakastaa sinua, Maisie."
»Tyhjiä! Kyllä tiedän että Dick pitää minusta
paljon, mutta hänellä on oma työnsä tehtävä ja
minulla on omani."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
