Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
112
HUDYABD KIPLING
„Ensin kuuntelin, ja he eivät voineet käsittää,
miksi minä en välittänyt heistä. Heillä oli tapana
kehua minun taulujani, ja minä luulin, että he
tarkoittivat, mitä he sanoivat. Minä olin ylpeä kiitoksesta
ja kerroin siitä Kamille, ja — minä en koskaan
unohda sitä — kerran Kami nauroi minulle."
«Sinä et pidä siitä, että sinulle nauretaan,
Maisie, vai mitä?"
„Minä inhoan sitä. Minä en koskaan naura
muille ihmisille, elleivät — elleivät he tee huonoa
työtä. Dick, sano minulle rehellisesti, mitä sinä pidät
minun tauluistani yleisesti — kaikista, joita olet
nähnyt?"
»Rehellisesti, rehellisesti ! ja aina vain
rehellisesti!’" sanoi Dick, muistellen vanhaa sananpartta.
„Sano sinä ensin, mitä Kamin oli tapana niistä
sanoa."
Maisie epäröi hiukan.
„Hän — hän sanoi, että niissä on tunnetta."
»Kuinka sinä uskallat lausua valhetta minulle
tuolla tavalla? Et taida muistaa, että minä olen ollut
Kamin oppilaana kaksi vuotta. Minä tiedän tarkkaan,
mitä hän niistä on sanonut."
„Se ei ollut valhe."
„Ei, se oli pahempi. Se oli puoli totuus. Kami
sanoo pannen toisen kätensä kupeelleen täillä lailla:
— ’Il y a du sentiment, mais il riy a pas de parti pris’".
Hän tärisytti r.ää hyvin kovaa, kuten Kamin oli
tapana.
„Niin hän juuri sanoi, ja minä luulen, että hän
ehkä oli oikeassa."
„Hän oli oikeassa aivan varmaan." Dickin
mielestä oli kaksi ihmistä maailmassa, jotka eivät kos-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
