- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
117

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

VALON KADOTESSA

117’

välissä, ja kaikki tuo on yksin ja hyljättynä hunajan
värisellä hiedalla? Siellä lepää neljäkymmentä
kuollutta kuningasta,’ Maisie, kukin komeassa
hautaholvissa, joista toinen on toistaan kauniimpi. Sinä
katselet palatseja ja katuja ja puoteja ja vesisäiliöitä, ja
luulet, että siellä asuu ihmisiä, kunnes huomaat,
kuinka pikkunen harmaa orava hieroo kuonoansa
yksin torilla ja komea papukaija lennähtää esiin
veistokuvilla koristetusta holviovesta, levittäen
pyrstönsä marmoriseinämätä1 vastaan, joka on veistetty
täyteen hienoja kuvioita kuin pitsi. Sitten apina —
pikkunen musta apina — astuskelee halki pääftorin
juomaan tuosta neljänkymmenen jalan syvyisestä
vesisäiliöstä. Se kiipeää alas pitkin köynnöskasveja
veden rajaan, ja joku ystävä pitää kiinni sen
hännästä, estääkseen pikku apinata luiskahtamasta
veteen."

»Onko tuo kaikki totta?"

»Minä olen ollut siellä ja nähnyt tuon kaiken.
Ilta tulee ja valo muuttuu, kunnes luulet seisovasi
keskellä- hohtavata opaalia. Vähää ennen
auringonlaskua, täsmällisesti kuin kellokone, astuu suuri
pör-höinen villisika koko perheineen kaupungin kadulle,
torahampaat vaahdossa. Sinä kiipeät sokean mustan
kivijumalan olkapäille ja katselet kuinka villisika
valitsee itselleen yömajan ja kömpii sisään heilutellen
häntäänsä. Sitten yötuuli herää, ja hiekka alkaa
liikkua, ja sinä kuulet erämaan kaupungin ympärillä
laulavan, »nyt minä laskeun nukkumaan," ja kaikki
on pilkkosen pimeätä kunnes kuu nousee. Maisie,
armas, tule minun kanssasi näkemään millainen
maailma todella on. Se on suloinen ja se on hirveä,
— mutta minä en antaisi sinun nähdä mitään hir-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0127.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free