Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
149’
tietää, milloin meidät yllätettäisi, ja minulla oli
mainio aihe esitettävä ainoastaan kolmella värillä."
»Mikä aihe se oli?"
»Nämä kaksi riviä Poelta:
’Neither the angels in Heaven
above, nor the demons down under the sea,
Can ever dissever my soul from the
soul of the beautiful Annabel Lee’.*)
Se tuli merestä — aivan itsestään. Minä piirsin tuon
taistelun, joka taisteltiin vihreässä meressä
alasto-masta, nääntyvästä sielusta — ja nainen oli mulla
sekä enkelien että paholaisten mallina —
meripaho-laisten ja merienkelien, — ja niiden välillä puoleksi
uponnut sielu. Se ei kuulu komealta, mutta kun
alakannella oli hyvä valo, näytti se mainiolta. Se oli
seitsemän ja neljätoista jalkaa, maalattu vaihtelevassa
valossa ja vaihtelevaa valoa varten."
»Innöstuttiko nainen sinua paljon?" kysyi
Tor-penho\v.
»Hän ja meri — äärettömästi. Siinä oli koko
joukko huonoa piirrosta siinä taulussa. Muistan kuinka
minä lyhentelin, siksi vain että se huvitti minua, ja
minä lyhentelin niin helkkaristi, mutta kaikesta
huolimatta se on paras kuva minkä ikinä olen tehnyt.
Laiva on kai palasina meren pohjassa. Hohhoo! Olipa
se aikaa se!"
»Mitä sitten lopuksi tapahtui?"
*) Ei taivaan enkelit ylhäällä taivaassa eikä pahat henget
meren alla voi koskaan erottaa sieluani kauniin Annabel Leen
sielusta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
