Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
BUDYABD KIPLING
»Dick meni pois," sanoi Maisie. »Juuri kun
minä tahdoin puhella tauluistani. Eikö hän ole
itsekäs?"
Tyttö avasi huulensa ikäänkuin vastatakseen,
mutta sulki ne jälleen ja rupesi lukemaan Kamalan
yön kaupunkia.
Dick käveli puistossa sinne tänne erään puun
ympärillä, jonka hän oli valinnut uskotukseen jo
monta sunnuntaita sitten. Hän kiroili ääneensä, ja
kun hän huomasi, että englanninkielen köyhyys esti
häntä ilmilausumasta koko raivoaan, haki hän
lohdutusta arabian kielessä, joka on kuin varta vasten
luotu loukattujen käytettäväksi. Hän ei ollut
tyytyväinen kärsivällisen palvelemisensa tuloksiin, eikä
hän myöskään ollut tyytyväinen itseensä. Viipyi
kauvan, ennenkuin hän taas saattoi tunnustaa, että
kuningatar ei voi tehdä väärin.
»Silloin on peli menetytty," sanoi hän, »kun
hänen oikkunsa asettuvat tielle. Port Saidissa meillä
oli tapana uskaltaa kahta vertaa enemmän, kun
pelkäsimme menettävämme pelin, ja sitten jatkoimme
peliä. Hänkö maalaisi Melankolian! Hänellä ei ole
siihen voimaa eikä taitoa eikä harjoitusta. Ei mitään
muuta kuin halua vain. Häntä on kohdannut
Rubenin kirous. Hän ei tahdo harjoitella piirustusta, sillä
se on tosityötä, ja kumminkin hän on voimakkaampi
minua. Minä opetan hänelle, että voin voittaa hänet
juuri hänen omalla aiheellaan. Mutta hän ei
välittäisi siitäkään. Hän sanoo, että minä voi maalata
ainoastaan verta ja luita. Minä en usko, että hänellä
on verta suonissaan. Ja kumminkin minä rakastan
häntä, ja minun täytyy aina rakastaa häntä, ja jos
voin nöyryyttää hänen sopimatonta turhamielisyyttään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
