Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
valon kadotessa
201
vänä hautaamista, Binkie. Meidät suljetaan
pimeyteen vuoden perästä, jos olemme varovaisia, ja me
emme sitten enää saa näbdä ketään, emmekä
koskaan saa mitä tahdomme, vaikka eläisimme sadan
vuoden vanhoiksi."
Binkie huojutti häntäänsä hyvillään.
»Binkie, meidän täytyy ajatella. Miltähän tuntuu
olla sokeana."
Dick sulki silmänsä ja hehkuvia pilkkuja ja
palloja leijaili silmäluomien sisäpuolella. Mutta kun
hän taas katsoi puiston poikki ei hän tuntenut mitään
häiriötä. Hän näki aivan selvään, kunnes taas
hitaasti kierteleviä tulipalloja alkoi leijailla silmien
edessä.
\
»Binkie raukka, nyt me emme ole ollenkaan
hyvässä kunnossa. Mennään kotiin. Voi, jospa
Tor-penhow tulisi takaisin!"
Mutta Torpenhovv oli Etelä-Englannissa
tarkastamassa laivavarveja yhdessä Nilghain kanssa. Hänen
kirjeensä olivat lyhyitä ja täynnä salaperäisyyttä.
Dick ei koskaan ennen ollut pyytänyt apua
keltään iloissaan eikä huolissaan. Hän tuumaili
yksinäisyydessään atelieerissä, jossa tästälähin aina oli harso
yhdessä nurkassa, että jos hänen kohtalokseen oli
tuleva sokeus, niin ei kaikki maailman Torpenhow’t
voisi häntä pelastaa.
»Minä en voi pyytää häntä tulemaan kotiin
istumaan alas ja ottamaan osaa minun huoliini. Minun
täytyy suoriutua tästä asiasta yksin," hän sanoi.
Hän makasi sohvalla purren viiksiään ja
ihmetellen millaista yön pimeys mahtoi olla. Sitten johtui
hänen mieleensä omituinen kohtaus Sudanissa.
Le-veälappeinen arabialais-miekka oli halaissut soturin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
