- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
212

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

212 budyabd kipling.

se. Minusta ei olisi mitään apua hänelle nyt," arveli
Dick, ja kiusaaja .kuiskasi että hänen pitäisi ilmoittaa
Maisielle tilastaan. Joka hermo nousi kapinaan sitä
vastaan. »Minä olen vajonnut jo kyllin syvälle. En aijo
kerjätä sääliä. Paitsi sitä.se olisi julmaa hänelle."

Hän koetti karkoittaa Maisien ajatuksistaan,
mutta sokealla on niin paljon tilaisuutta ajatella, ja
kun hänen voimansa vähitellen palasivat noina
pitkinä, työttöminä ja pimeinä päivinä, tunsi hänen
sielunsa tuskaa aina syvimpiin juuriinsa saakka.
Toinen kirje ja vielä- toinen kirje tuli Maisielta. Sitten
seurasi äänettömyys, ja Dick istui ikkunan ääressä
tuntien kesän henkäyksen ilmassa ja kuvitellen kuinka
toinen voimakkaampi mies oli voittanut Maisien
omakseen. Hänen mielikuvituksensa, joka tuota
pimeätä taka-alaa vastaan teki työtään entistä
kiihkeämmin, ei säästänyt häneltä pienintäkään
yksityiskohtaa. Hän nousi raivoissaan kulkemaan
atelieeris-sään kompastuen kamiiniin, joka tuntui olevan
neljässä paikassa yhfaikaa. Pahinta oli, että
tupakkakaan ei maistunut miltään pimeässä. Miehen ylpeys
oli mennyt, ja sen sijaan oli tullut epätoivo, jonka
Torpenhovv tunsi, ja sokea intohimo, jonka Dick
uskoi korvapatjalleen yöllä. Tuskan puuskien välillä
hän tunsi sietämätöntä kaipausta ja sietämättömän
pimeyden painoa.

»Tuleppa hiukan kävelemään puistoon," sanoi
Torpenhovv, »sinä et ole liikkunut olenkaan sen
jälkeen kun nämä ikävyydet alkoivat."

»Mitä se hyödyttäisi? Eihän sitä voi pimeässä
liikkua, ja paitsi sitä" — hän seisahtui epäröiden
portaitten päähän — »joku voisi ajaa minun
ylitseni,"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0222.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free