Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
fttJfiYARfc KlPLftJG
koko maailmassa, mutta ei niin sääli, että hän olisi
väittänyt Dickin sanoja vastaan. Hän seisoi hiljaa
ja häpeissään ja hiukan harmissaan, sillä hän oli
todellakin rehellisesti tarkoittanut että tämä hänen
matkansa loppuisi riemuisasti. Nyt hänen sydämensä
oli ainoastaan täynnä sääliä, joka oli hämmästyttävän
erilaista kuin rakkaus.
»Niin," sanoi Dick, kasvot jyrkästi pois
käännettyinä. „En aikonut rasittaa sinua enää. Mikä
nyt?"
Hän kuuli että Maisie veti henkeään, mutta hän
ei ollut valmistautunut sellaiseen liikutuksen
myrskyyn, joka nyt seurasi. Sellaiset ihmiset, joiden on
vaikea itkeä, itkevät määrättömästi siiloin, kun nuo
suurien syvyyksien lähteet puhkeavat ilmi. Maisie
oli vaipunut tuoliin nyyhkyttäsn, kädet kasvojen
edessä.
„En voi — en voi!" huusi hän epätoivoissaan.
»En voi. Ei se ole minun syyni. Olen niin
pahoillani. Voi, Dickie, kuinka pahoillani olen."
Dickin olkapäät ojentuivat taas suoriksi, sillä
nuo sanat koskivat kuin piiskan isku. Nyyhkytystä
yhä jatkui. Ei ole hauskaa huomata masentuvansa
koetuksen hetkenä ja vetäytyvänsä pelokkaana pois,
kun vaaditaan hiukankaan uhrausta.
„Minä inhoan itseäni — se on totta. Mutta en
voi. Voi, Dickie, ethän pyydä minua — ethän?"
valitteli Maisie.
Hän katsahti ylös hetkisen, ja sattumalta Dickin
katse kohtasi häntä. Nuo hoidotta jätetyt kasvot
olivat hyvin kalpeat sekä jäykät, ja huulet koettivat
vetäytyä hymyyn. Noita sammuneita silmiä Maisie
pelkäsi. Hänen Dickinsä oli tullut sokeaksi ja sijaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
