- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
257

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

•valon kaöofusöa

257

sen hän tunsi, olisi naurettava loppu vakavalle surulle
ja samalla kehno pelvon tunnustus.

»Ainoastaan huvin vuoksi," sanoi hän kissalle,
joka oli anastanut Binkien paikan talossa, »tahtoisin
tietää kuinka kauvan tätä kestää. Voin elää vuoden
sadalla punnalla, jotka Torp nosti minulle pankista.
Minulla on vielä pankissa kaksi tai kolmetuhatta
puntaa ainakin — siis kaksikymmentä tai
kolmekymmentä vuotta vielä taattuna elannon puolesta. Sitten
saan taas tyytyä entiseen sataan kahteenkymmeneen
puntaan vuodessa, mutta se summa on jo siihen
aikaan kasvanut suuremmaksi. Laskekaamme
kaksikymmentä viisi — kolmekymmentä viisi — silloin
on miehen elämän kevät, niin sanotaan —
neljäkymmentä viisi — keski-ikäinen mies, joka juuri alkaa
valtiollisen uransa — viisikymmentä viisi — ’kuoli
tuolla verrattain nuorella ijällä, viidenkymmenen
viiden vuoden vanhana’, niinhän sanomalehdissä
sanotaan. Huh! Kuinka kamalasti nuo kristityt
pelkäävät kuolemata! Kuusikymmentä viisi — me
edistymme vain vuosien kuluessa. Seitsemänkymmentä viisi
— se on mahdollista, että silloin kuolemme. Voi
helvetti! Ja sinä kissaseni! Viisikymmentä vuotta vielä
yksinäisyydessä pimeässä vankilassa! Sinä kuolet
kissaseni, ja Beeton kuolee ja Torpenhow kuolee, ja
Mai— ja jokainen kuolee, .mutta minä jään eloon
potkien itsekseni ja ilman työtä. Se on hiukan
surkeata. Tahtoisin että joku toinenkin pitäisi sitä
surkeana minun puolestani. Nähtävästi minä en tule
hulluksi ennen kuolemaani, vaan tunnen kiusan yhtä
selvästi koko ajan. Jonakin päivänä sinutkin
vivisek-teerataan kissaseni. He sitovat sinut pöytään ja
leik-kavat sinut auki - mutta elä pelkää mirri raukka,

17

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0267.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free