Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
289
»Niin, tietysti. Me lähdemme pois — se on,
minä lähden."
»Entä minä?"
»Te saatte viisikymmentä puntaa siitä että
turmelitte tuo kuvan."
„Te ette siis tahdo —?"
„En, kultaseni. Ajatelkaa kuinka paljon
kauniita tavaroita voitte ostaa viidelläkymmenellä
punnalla."
„Sanoittehan että ette voi tulla toimeen ilman
minua."
„Se oli totta äsken. Nyt olen terveempi, kiitos
siitä teille. Antakaa tänne hattuni?"
„Jospa en anna?"
„Beeton antaa, ja te menetätte viisikymmentä
puntaa. Siinä kaikki. Antakaa se nyt."
Bessie kirosi hiljaa. Hän oli säälinyt tuota
miestä täydellä todella ja suudellut häntä melkein
yhtä täydellä todella, sillä Dick ei ollut ruma.
Bessie^ huvitti myöskin olla jonkun aikaa Dickin
suojelijana, ja ennen kaikkea oli olemassa neljä tuhatta
puntaa, jotka olivat jonkun hoidettavat. Nyt oli
vähäinen kielen varomattomuus ja pieni naisellinen
halu tuottaa tuolle miehelle hiukan, ei paljon, tuskaa,
saanut aikaa sen että hän, Bessie, oli kadottanut
rahat, tuon siunatun laiskana olon ja kaikki kauniit
tavarat, Dickin seuran ja tilaisuuden säilyttää
ulkonaista kunnia-arvoisuutta ja hienoutta.
„No, täyttäkääppä piippuni. Tupakka ei maistu,
mutta vähätpä siitä, minun pitää ajatella asiat
selville. Mikä viikon päivä nyt on, Bessie?
„Tiistai."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
