- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
289

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

valon kadotessa

28»

laine keikahdutti nokkaviisaasti laivan kyljelleen, ja
toinen laine loiskahti kannelle, kastellen uudet
laiva-tuolit. Hän kuuli kuinka vaahto läiskähti laivan
kylkeen aivan kuin särkyvä lasi, ja kupillinen
suolavettä räiskähti hänelle vasten kasvoja. Vetäen
henkeään ,nautinnolla hän hapuroi tupakkahyttiin. Siellä
pirteä tuulenpuuska puhalsi pois hänen lakkinsa
jättäen hänet paljain päin oveen, ja tupakkahytin
palvelija, joka ymmärsi että tuossa oli kokenut
matkustaja, sanoi että nyt tulee paha ilma kunhan
kanavasta päästään, ehkäpä myrskykin. Niin kävikin, ja
Dick nautti elämästä. Merellä on luvallista ja
välttämätöntäkin pidellä kiinni pöydistä, käsipuista ja
nuorista liikkuessa paikasta paikkaan. Maalla
semmoinen mies, joka hapuroi käsillään, on sokea.
Merellä sokeakin mies, joka ei ole merikipeä, voi laskea
leikkiä laivatohtorin kanssa, toveriensa heikkoudesta.

Dick kertoi tohtorille monta kaskua —
semmoiset ovat merellä rahaa kalliimmat — tupakoi hänen
kanssaan aamupuhteeseen asti ja voitti siten hänen
lyhytikäisen ystävyytensä, niin että hän lupasi
muutamia tunteja ajastaan Dickille heidän saavuttuaan
Port Saidiin.

• Ja meri vuoroin pauhasi, vuoroon lepäsi
tyy-neenä, tuuli puhalsi ja höyrykone jyskytti
yksitoikkoista nuottiaan yöt ja päivät. Aurinko paahtoi päivä
päivältä yhä polttavammin, ja parturi Tom ajoi joka
päivä Dickin parran avoimen ikkunaluukun luona,
jossa viileät tuulet puhalsivat. Varjopurjeet nostettiin
ja matkustajat pitivät iloaan, kunnes vihdoin
saavuttiin Port Saidiin.

»Viekää minut," sanoi Dick tohtorille, »Madame
Binat’n luo — jos tiedätte missä hän asuu."

19

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0299.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free