- Project Runeberg -  Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen /
44

(1894) Author: Johan Richard Danielson-Kalmari
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

44

Rajajoelle asti silmä ei muuta näe kuin alastomia vuoria ja
kallioita. Talonpojat asuvat saman tapaisissa pirteissä kuin
savolaiset, mutta siivottomuus ja köyhyys 011 niissä vielä
suurempikin kuin Savossa. Suomi 011 yhteinen puhekieli, vaikka
Tenättäkin puhutaan yhtä yleisesti. Luterin usko on vielä
voimassa, lukuun ottamatta yksityisiä venäläisiä kyliä; näissä
on oma kirkkonsa ja erityiset kreikan uskoiset pappinsa, joita,
ei mitenkään erota talonpojasta, paitse kun he kirkossa
jumalanpalveluksessa kantavat virkapukua ja jonkintapaista
messu-paitaa. Suomalaiset talonpojat, vaikka eivät vielä olekaan
maaorjia, näyttävät kaikin puolin sorretuilta, ja vaikka heille
maan valloituksessa luvattiinkin säilyttää ne oikeudet, joita he
Ruotsin aikana olivat nauttineet, on venäläinen
hallintojärjestelmä sittenkin päässyt voimaan. Niinpä kaksitoista vuotta
takaperin sotaväenottokin alkoi ja 011 sitä sen jälkeen
jatkunut. Puhelin, tahi oikeammin sanoen vänrikki Logren puheli,
tuon tuostakin kyytimiestemme kanssa, jotka haikeasti
valittivat sitä ijestä, jonka painamina heidän täytyi kitua kurjaa
elämäänsä. Ja moni heistä yhtyi hartaasen toivomukseen,
että kerran vielä pääsisivät takaisin Ruotsin alamaisiksi, sillä
puhumattakaan muusta venäläisten sorrosta he eivät nyt tiedä,
mikä ja kuinka paljon on heidän omaisuuttaan, ja niin ollen
he eivät huoli viljellä maataan eikä hoitaa tilojaan, sillä
samassa määrin kuin heidän viljelyksensä laajenevat, lisätään
heidän osallensa sotaväenottoa, sotaväen majoitusta ja muita
rasituksia. Ikävä sanoa, mutta kyllä tämä maa siksi jäänee,
mitä se on. Suokoon Jumala, ettei Suoniemillekin — — —
kohtalo vielä ole oleva yhtä onneton kuin tämän seudun."’)

’) Kapteeni Wärnhjelmin muistelmat hauen sotavankeutensa ajoilta.
Käsikirjoitus, joka on hänen jiUkeistensä hallussa, 011 hyväntahtoisesti
annettu minun käytettäväkseni.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 20:09:21 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/djviipurin/0054.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free