- Project Runeberg -  Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen /
45

(1894) Author: Johan Richard Danielson-Kalmari
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

45_

Noin puolentoista kuukautta sen jälkeen kuin Wärnhjelm
ja hänen toverinsa surullisin tuntein kulkivat venäläisen
Suonien halki, saapuivat syyskuussa suomalaisen lähetyskunnan
jäsenet Viipuriin. Ja saman vaikutuksen teki maa ja kansa
heihinkin. Melkein samoin sanoin kuin Wärnhjelm kirjoittaa
parooni Mannerheim: „Maa kauheata, tie mutkikasta.
Ainoastaan suuria kiviä ja hiekkakankaita, niin että se näytti miltei
erämaalta. Ilahvaan köyhyys oli silmään pistävä. Majatalot
kurjia; ei niissä ollut syötävää eikä juotavaa eikä vuoteita.
Viipuri on viimeisen tulipalon jälkeen säännöllisesti
rakennettu, useimmat talot kivestä; sanottiin kuitenkin, ettei vielä
ole enemmän kuin neljäkymmentä yksityisten taloa
kaupungin muurien sisäpuolella. Ruotsalainen ja venäläinen kirkko,
jotenkin kauniita, uuteen rakennustapaan. Sitä paitse useita
julkisia suuria rakennuksia. Kaupunki on vahvasti linnoitettu."
Toisissa muistiinpanoissa lisää Mannerheim samasta
matkastaan Itä-Suomessa: „kovin merkillinen oli erillaisuus tämän
maakunnan ja meidän vanhan Suomemme viilillä." ’)

Laajemmin kuin Mannerheim on Rehbinder, Suomen
ensimmäinen ministerivaltiosihteeri, joka Turun hovioikeuden
edusmiehenä oli liittynyt lähetyskuntaan, muistelmissaan
kuvannut ihmisiä venäläisessä Suomessa ja sitä vastenmielisyyttä,
jota he hänessä ja. hänen seuralaisissaan herättivät.
«Turhaan me johdatimme mieleemme, että vielä astuimme
Suomen mannerta ja että ne olennot, joiden keskellä me
liikuimme, olivat vanhoja veljiä..–Kaikki oli muuttunut

tahi oikeammin näytti meistä muuttuneelta, kaikki, tavat,
puvut, opetus, ajatustapa, ja vielä kielikin, jota puhuivat, oh

’) Vertaa Robert. Castrdn, Skil<lringar ur Finlands nyarc liiatoria,
siv. 57, 58.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 20:09:21 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/djviipurin/0055.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free