Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 52
vansa viljavaa koristelua, jossa hän halusta yhdistää romanilais- ja
renäs-sansintyylisiä aiheita. Tämän lahjakkaan arkkitehdin vähän
jykevänluontei-sista luomista mainittakoon vaan Helsingin Kansakirjaston rakennus ja
Ateneum s. o. Taide- ja Taideteollisuusyhdistysten komea palatsi rautatietorin
varrella, jossa taideyhdistys kokoelmineen v:sta 1887 saakka on saanut
kauan kaivatun tyyssijan. Ahrenberg, joka kirjailijana on tehnyt nimensä
tunnetuksi Pohjoismaissa, on taiteensa alalla erittäin perehtynyt
koristelutai-toon ja muun muassa laatinut ehdotuksia koristus- ja uudistustöihin Turun
tuomiokirkkoa sekä Turun ja Wiipurin linnoja varten.
Osa jo mainituita rakennuksia on valmistunut 1880-luvulla, jolloin
suuremmoinen, vieläkin jatkuva rakennus-into vallitsi Helsingissä. Julkisia
ja yksityisiä rakennuksia on vuosikymmenen kuluessa kohonnut toinen
toisensa perästä. Tosin eivät, entisiin oloihin verraten, suunnattomat
kivimuurit aina samassa määrässä osota taiteellisen aistin kuin varallisuuden
karttumista, mutta ilman tilaajia rakennustaide vähimmin kaikista voi kehittyä,
ja sen tähden on tästä pääkaupungin ulkonäköä lyhyessä ajassa kokonaan
muuttaneesta toimesta hyvää toivominen taiteesenkin nähden. Ja
tulevaisuus on sen lupaavampi kuin nuorin toimiva arkkitehtipolvi, paraasta päästä
Sjöströmin kasvattama, hartaasti pyrkii eteenpäin kunnioittamalla omistaen
opettajavainajansa ja Engelin uudestaan viritettyjä traditsioneja. Näiden
nuo-rimpain teoksista mainitsemme vaan (Sjöströmin opettajaviran perineen) Kaarle
Kustaa Nyströtnin (s. Helsingissä 1856) tekemät Valtioarkiston rakennuksen
ja Säätytalon, sekä nykyisen rakennusylihallituksen ylitirehtöörin, vapaaherra
Sebastian Gripenbergin (s. Kurkijoella 1850) rakentaman Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran talon, jotka kaikki valmistuivat viime vuonna.
2. Kuvanveistotaide.
Jos Suomen, rakennustaidetta kysyttäessä, täytyikin kauan turvata
ulkomaalaisiin, niin ei suinkaan ollut toisin laita veistotaiteesenkaan nähden. Olipa
tämän taiteen asema eduttomampikin, koska näet sillä ei ole sanottavaa
käytöllistä merkitystä, joka olisi vaikuttanut sen hyväksi. Kuvanveistäjiä ei
välttämättömästi tarvittu kotimaassa, sillä voitiinhan ulkomaaltakin tuottaa
taikka varta vasten maahan kutsumalla taiteilijalla teettää ne harvat teokset,
joiden tilaaminen tuli kysymykseen.
Ensimäinen tärkeämpi veistokuvan tilaus tapahtui v. 1811, kun H. G.
Porthan-vainajan ystävät ja ihailijat Turussa päättivät mainiolla ruotsalaisella
kuvanveistäjällä J. T. Sergel’illä teettää suuren oppi-isän marmorisen
rintakuvan. Kaksi vuotta myöhemmin tuli kuva Turkuun, mutta hävisi
kaupungin palossa, niin että vaan pari kipsivalelmaa on jäljellä (yksi yliopiston
raha-kammiossa). Samaan aikaan tarvittiin yliopiston valmistuvaa rakennusta
varten kuvanveistäjä, joka tekisi juhlasalin koristamiseksi määrätyt kuusi
suurta korkokuvaa. Sergelin neuvosta uskottiin tämä tehtävä hänen
oppilaalleen, suomalaiselle Eerik Cainbergille (s. Alavetelissä Pohjanmaalla 1771,
k. Turussa 1816), joka täten sai tilaisuuden kiinnittää nimensä kotimaan
taiteen historiaan. Cainberg (nimi viittaa Kainun taloon, josta hän oli kotoisin)
oli nuorena poikana joutunut Tukholmaan ja siellä sattumalta lapsellisilla
kuvakyhäyksillään herättänyt Sergelin huomiota. Nerokas taiteilija rupesi
häntä holhoomaan, ja Cainberg harjoitteli menestyksellä opintoja
taideakatemiassa. Saatuansa pari palkintomitalia tuli hän v. 1798 akatemian agree’ksi
ja sai sittemmin matkarahankin lähteäkseen ulkomaille. Hän olikin jonkun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
