Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3. .Maalaustaide.
69
Suomalaisia" ja »Agricola antaa Kustaa Waasan käsiin Uuden Testamentin
suomennoksen", jotka molemmat olivat arvokkaimpia siihen saakka meillä
nähtyjä yrityksiä historiamaalauksen alalla. Muut teoksensa jakaantuvat
aiheen puolesta seuraaviin pääryhmiin: laatu-ja kansanelämän-kuvia, ensi aluksi
vielä italialaisia, mutta sitten kotimaisia, niinkuin »Pentti Lyytinen lukee
runojansa savolaisessa pirtissä" (1848, kuv. 32), »Kreeta Haapasalo soittaen
kanteletta talon väelle" (1868), »Venhematka kirkolle" y. m.; Runebergin ja
Topeliuksen runoelmiin liittyviä, esim. »Tanssi pirtissä" (1845) ja
»Laukku-ryssät tarjoovat tavaroitaan talon naisille" (1856), molemmat Hirvenhiihtäjäin
mukaan, »Vänrikki Stäl ja Runeberg", »Kohtaus Regina von Emmeritz’istä"
y. m.; Kalevalan aiheisia, joista merkillisin on kolossimainen sommitus
»Väinämöisen laulu" (1866); sekä vihdoin noin 30 alttarilaulua, jotka suureksi
osaksi ovat samanaiheisia (m. m. Kristus Getsemanessa ja Kristuksen
ylösnouseminen, kumpanenkin vähintäin 6 kertaa maalattu) ja joista paraimpia ovat
»Jesus siunaa lapsia" (1849) Helsingin vanhassa kirkossa ja »Kristus
Getsemanessa" (1871) Perttilässä. Taiteemme kehityksen puolesta ovat
isänmaal-lisaiheiset tärkeimpinä pidettävät, vaikka Ekmanilla ei ollut sitä alkuperäistä
luomiskykyä, jota Kalevalan aiheet ennen kaikkea vaativat. Se ankara
kritiikki, joka kohtasi hänen uskaliainta, mutta taiteellisesti heikkoa yritystänsä
kuvata, miten Väinämöinen laulullaan ihastuttaa maan, veden ja ilman
asu-jamia, lienee ollut taiteilijan loppuijän katkerin kokemus. Vaikka Ekman ei
saanut paljo semmoista toimeen, jolla on pysyvää taiteellista arvoa, on
hänellä kumminkin oleva himmentymätön kunnia siitä, että hän on osottanut
Suomen taiteilijoille ne kansalliset aiheryhmät, joita käsitellessä he voivat
antaa teoksilleen ei ainoastaan teknillistä vaan myöskin kansan kehitykseen
vaikuttavaa aatteellista arvoa.
C. Taideyhdistyksen perustusta myöhemmät
maalaajat.
Kun Ekman etsi aiheitaan Suomen historiasta, Kalevalasta ja
kansanelämästä, ja veljekset von Wright kuvasivat Suomen luontoa, noudattivat he
Runebergin ja Topeliuksen runoudessa ilmaantuvaa mahtavaa isänmaallista
virtausta. Samaa suuntaa astui Werner G. Holmbergkin (s. Helsingissä 1830,
k. Diisseldorfissa 1860), etevin niistä nuorista taiteilijakyvyistä, jotka
esiintyivät taideyhdistyksen ensi aikana. Arvossa pidetyn ja varakkaan
virkamiehen poikana Holmberg tuli ylioppilaaksi v. 1848. Jo sitä ennen olivat
Kruskopf, M. von Wright ja Lindh opettaneet häntä piirustamaan ja
maalaamaan, niin että hän samana vuonna ensi kerran esitti kaksi taulua
taideyhdistyksen näyttelyssä. Vaikk’ei sitä näistä eikä vielä myöhemmistäkään nuoruuden
aikana kotimaassa maalatuista teoksista näekään, oli Holmberg todellinen
taiteilijanero, joka vaan kaipasi myötäisiä oloja täydelleen kehittyäksensä. Useilla
matkustuksilla maan sisäosissa hän ijäksensä rakastui Etelä-Satakunnan ja
Hämeen ihanaan luontoon alkaen yhä selvemmin käsittää maisemamaalauksen
varsinaiseksi alakseen, mutta kuitenkin kului viisi vuotta ennenkuin hänen
hehkuva intonsa voitti isän vastustuksen, ja hän kesällä 1853 pääsi
ulkomaalle taideopinnoita harjoittamaan. Holmberg suuntasi matkansa
Diissel-dorfiin, joka, kohottuaan Saksan ehkä etevimmäksi taidekaupungiksi, tähän
aikaan oli alkanut vastustamattomasti vetää puoleensa pohjoismaisia
maalaajia. Rupeamatta taideakatemian oppilaaksi sai hän ensi vuonna ohjausta Eerik
Bodomilta ja sittemmin Hans Gudelta, joka mainio norjalainen maisemanmaalaaja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
