Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I. Itää kohti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4 ITÄÄ KOHTI!
kohoamaan. Minä kutsun teitä nyt seuraamaan seikkailuitani ja
lupaan, ett’en väsytä teitä numeroilla enkä ikävillä nimillä. Me
seuraamme yhdessä Tarimin sameita laineita niitten kaukaiseen
hautaan saakka erämaassa, me keikumme kameelien selässä halki
Gabin hiekka-aavikon ja etsimme vettä. Me ponnistelemme
uupuneilla ratsuilla yli Tiibetin lumipeittoisten vuorien, keskellä
sinertävän hohtavia jäätiköitä. Ja kun elämä autioissa, asuma-tto-
missa seuduissa on käynyt meille liian yksitoikkoiseksi, koetamme
me rohkeina, vaaroja pelkäämättä murtautua valepuvuissa Tiibe-
tiläisten ankarain vartiojoukkojen läpi, mahdollisesti pakollakin
päästäksemme pyhäin kirjojen maahan. Mutta pakkanen, ihmis-
ten ja luonnonvoimain tylyys saavat meidät vihdoin kaipaamaan
lämpimämpiä maita. Intia ottaa meidät avosylin vastaan, ja le-
vättyämme unohtumattoman hetken Gangesvirran rannoilla, pa-
laamme takaisin Euroopaan ja jokapäiväiseen arki-elämään.
Kuinka ihana ja kirkas olikaan se juhannuspäivä, jona hei-
tin kodilleni jäähyväiset pitkiksi ajoiksi, ohjatakseni matkani Itä-
meren yli Suomeen ja Venäjälle. Jos olet joskus jättänyt koti-
lietesi ja ne joita rakastat, tietäen ettei sinulla vuosikausiin ole
tilaisuutta saada mitään tietoja heistä, tuskin koskaan enää niih-
däkään heitä, niin voit helposti ymmärtää, millä tunteilla minä
viimeisen kerran syvennyin heidän silmiinsä; löytääkseni niistä
kipinänkään verran toivoa iloisesta uudestaan kohtaamisesta. Niin,
juhannuspäivä oli viehättävän valoisa, mutta mieleni oli liian
synkkä puhjetakseen kyyneliin. Tuhantena ja yhtenä yönä päi-
lyi sitten mielessäni tämä viimeinen vilahdus Tukholmasta, ja
minä näin heidän seisovan rannalla, levottomina kohtalostani,
ihmetellen tokko enää milloinkaan palaisin takaisin.
Nyt ulahtaa höyrytorvi ja kohta kuljen huimaavaa vauhtia
halki pyhiin Venäjän, yli Moskovan ja yli mahtavan Donin, joka
vyöryttelee sameita vesiään Mustaa Merta kohti. Kylä seuraa
kylää niinkuin tähden lento – jokainen niistä on täynnä omia
surujaan, omia ilojaan, ~ärkyneitä toiveita, onnea ja kurjuutta -
kirkkojen sipulitornit tulevat näkyviin suurina, jäävät, pienene-
vät, häipyvät taivaan rantaan pikajunan kiitaissä yhä eteenpäin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
