Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I. Itää kohti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ITA.\ KOHTI! 5
kirkkailla kiskoillaan. Nyt jätämme jo jälkeemme Wladikauka-
. · tuon pienen kaupungin, jonka pölyisiä katuja minä 1885
sm,
vastaleivottuna ylioppilaana harhailin. Yö on pimeä ja lämmin
lähestyessämme maailman suurinta s1sa1arveä, Kaspianmerta.
Höyryhevon huo’unta kaikuu aron hiljaisuudessa, häikäiseviä
salamoita iskee Kaukason vuoriharjoilla - voisi luulla, että siellä
on kokonainen maailma pelkkiä tulivuoria, jotka eivät vieläkään
ole meriensä välissä sammuneet.
Petrovskissa, jossa kahdenkertainen aallonmurtaja sulkee
sataman niinkuin jättiläiskravun saksiin, astumme komeaan siipi-
höyrylaivaan, joka kuljettaa meidät tuon kirkkaan, suolaisen meren
yli Krasnovodskiin, kaspiantakaisen rautatien lähtökohtaan. Kas-
pianmeren sinivihreät aallot ovat viekkaita ja petollisia. Usein
riehahtaa kirkkaalta ja tyynelt’i taivaalta myrsky, tullen Aasian
aavikoilta tai Kaukason harjoilta, ja saa meren myllertämään peljät-
tävän kauheissa aalloissa. Ei kauvan sitten lähti eräs höyry meren
yhdestä rannasta, mutta ei koskaan tullut toiseen, eikä kukaan
tiedä mitään sen viimeisestä kamppailusta ; se katosi jäljettömiin.
Te luulette ehkä, että tällaisen myrskyisen merimatkan
jälestä suurella mielihyvällä nousee Aasian manterelle, astuissaan
maihin Krasnovodskissa, »punaisten vesien » kaupungissa? Ei
hetikään ! Tämä kaupunki on melkein täysi vastakohta maalli-
selle paratiisille. Ajatelkaa pientä pouhamaa tasakattoisine hökke-
leineen, paria mitätöntä kirkkoa, ympärillä särkyneitä, elottomia
vuoria ja keltaisia hiekkasärkkiä, ei puuta, ei ainoata ruohon kortta,
ei edes pisaraa suolatonta vettä! Sitäkin tuovat rautatiejunat suu- ·
rissa puu-astioissa sisämaasta. Olisi kauhein maanpako, jos täytyisi
elää siinä ikävässä seudussa ja paistua pistävän auringon paahteessa.
Kenraali Kuropatkin, sama mies jonka taistelua kaukaisessa
idässä sittemmin sekä valkoinen että keltainen rotu jännityksellä
seurasi, hän oli ollut kyllin ystävällinen lähettääkseen sähköteitse
määräyksen Krasnovodskiin, että minun yksin käytettäväkseni oli
ann~ttava kokonainen rautatienvaunu aina radan loppukohtaan,
Andischaniin saakka. Oli hauskaa kulkea sillä tavoin uskokaa
pois; ei kissakaan saanut kurkistaa minun yksityiseen, ~yörivään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
