Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I. Itää kohti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6 ITÄÄ KOHTI!
majaani; konduktööri hankki minulle kylmää vettä kylpyä var-
ten - ihana seikka sellaisessa kuumuudessa, joka varjossakin
nousi 41 t pykälään. Vaunussani oli sohvia, tuoleja ja kirjoitus-
pöytä, se oli viimeisenä junassa ja voitiin helposti jättää mille
asemalle vaan itse halusin, jos mieleni teki viivähtää jossain koh-
dassa. Takimmaisen sillan katon alla saatoin istua siimeksessä,
mietiskellä, antaa katseeni lipua junan jälessä ja tarkastella mai-
semaa, joka yhä muuttui ja yhä katosi etäisyyteen, sinne, missä
ratakiskot sulivat yhteen kuin neulan kärjeksi.
Yhä on matkamme suunta itää kohti; ilma väräjää hehku-
van kuumilla hiekkasärkillä ja yhtä kuuma on viima, jos kur-
kistaa vaunun ikkunasta ulos - on kuin pistäisi päänsä leivin-
uuniin. Ei vilaustakaan vihannoista keitaista, ei pienintäkään
kasvin tuoksua, ei heikointakaan puron lirinää ; ainoastaan ase-
milla tarjotaan joitain kuumuudessa näivettyneitä kasviksia.
Jymisten ja varovaisesti kulkee juna Amudarjan mahtavan
paalusillan yli, joka kohdakkoin aijotaan muuttaa rautaiseksi.
Tekee mieli heittäytyä noihin raittiisiin laineihin, joitten synty-
perä on niin korkea, nehän ottavat alkunsa maailman katosta,
ne ovat syntyneet häikäisevillä jäätiköillä ja levittävät vielä vii-
meisen viileytensä alkuperäisestä kodistaan tänne hiekkaisen erä-
maan tukauttavaan kuumuuteen.
Sanomattomalla kiihkeydell:i odottaa mieli sitä hetkeä, jol-
loin aurinko laskee taivaansa rantaan, ja helpoituksen huokauk-
sella ahmasee katse sen viimeisen hohteen, joka vielä hetken
·aikaa palaa hiekka-aaltojen harjanteilla. Hämärä on lyhyt, yön
varjot sulkevat nopeasti aavikon syliinsä ja pimeys on erittäin
sankea. Lämpö laskee vaan muutamia asteita, mutta seut::i:in on
tuntuvinaan koko lailla viileämmältä. Herään kuin horroksista,
lukitsen oveni ja menen ravintolavaunuun syömään myöhäistä
päivällistäni. Palattuani sieltä omaan vaunuuni riisuudun ilki
alastomaksi, heittäydyn sohvalle ja alan lukea »Kolmea muske-
tööriä», en ollenkaan sen vuoksi, että sillä valmistaisin itseäni
vastaisiin seikkailuihin ja ryövärielämään, vaan ainoastaan siitä
syystä, että se sattui olemaan ainoa kirja, joka oli joutunut käsiini.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
