Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII. Me jäädymme kiinni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ajojäitä alisella Tarimilla.
VII.
Me jäädymme kiinni.
Kirkkaina syksyiltoina oli auringon }asku usein hurmaavan
loistava. Illalla 19 p:nä marraskuuta paloi koko aavikko voi-
mallisen punakeltasessa valossa ja näytti niinkuin kaikkialla olisi
loimunnut mahtavia tuliliekkejä. Mustana ja äänettömänä lui-
kerteli joki viidakoitten, noitten kuningastiikerin lymypaikkojen
halki. Suvantopaikoissa on jä:itä, joka kitisten ja rouskahdellen
murtuu kappaleiksi. Toisinaan välähtää edessämme mustassa
vedessä niinkuin salaman isku, kun joku ajojään kappale sattuu
pyörteeseen ja nostaa lasikirkkaan reunansa koholle joen pin-
nasta. Laskevan auringon säteet heijastavat silloin siihen, taittu-
vat, hajaantuvat kaikille tahoille ja leikkiviit pitkin vettä. Synk-
kinä ja alastomina seisovat poppelit rannoilla ja ojentavat kyh-
myisiä, kuivia oksiaan jokeen piiin.
Seuraavana iltana saavuimme Ketschikiin , jossa virta pari
vuotta sitten oli kokonaan tukkinut entisen uomansa ja etsinyt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
