Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII. Me jäädymme kiinni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ME JÄÄDYMME KIINNI.
itselleen uuden väylän, suoraan halki aavan ja aution hiekka-
aron. Kun tätä kohtaa pidettiin vaarallisena, oli joitakuita paik-
kakunnan bekiä ja kanoottimiehiä kokoontunut auttamaan meitä.
Huhu meidän jokiretkestämrne oli levinnyt laajoille aloille Sisä-
Aasiassa. Mutta kukaan ei tiennyt mistä me tulimme tai mikä
oli matkamme päämifarä; minä olin heidfo mielestään vaan suu-
rimmassa määrässä kummallinen olento. Kolmatta vuotta myö-
hemmin kysyivät muutamat intialaiset kauppiaat minulta Ladakissa,
olinko kuullut kerrottavan eräästä valkeasta miehestä, joka useita
kuukausia oli purjehtinut jollain suurella joella kaukana pohjoi-
sessa; Indus joella olisi sellainen matka mahdoton, selittivät he.
Marraskuun 21 p:nä tulimme ensi kerran uuteen jokiväy-
lään, joka oli ihmeen säännötön. Virta haarautui yhtenään pien-
ten saarien lomiin, joissa helposti olisi laskettu matalikoille, ellei
kokonainen laivue kanootteja olisi kulkenut edellämme ja tar-
kastellut veden syvyyttä. Siellä täällä seistä törrött:iä kuivuneita
poppeleita keskellä väylää uhaten meitä oksillaan, ja varmuuden
vuoksi täytyi meidän purkaa telttamme ja nostaa koneet mustan.
hytin katolta parempaan korjuun. Kahden puolen kohoaa kor-
keita hiekkasärkkiä ja metsävyöhyke rannoilla käy yhä soukem-
maksi.
Virtapaikoissa laskimme hyvää vauhtia, yli roo metriä mi-
nuutissa. Juuri kun tulimme varsinaisen hiekka-aron kohdalle,
saavutti meidät pimeä ja katsoimme parhaaksi levätä siinä seu-
raavaan aamunkoittoon, jolloin taas jatkqirnme matkaa. Viisitoista
metriä korkeat keltaiset hiekkasärkät sulkevat joen väliinsä.
Kaikki on alastonta ja kuollutta näillä tarumaisen autioilla ran-
noilla; ei ihmistä, ei elukkaa, ei edes korppia ja gaameja, näitä
erämaan retkeilijöitä ole näkyvissä. Kaikki on hiljaista kuin
hautuumaalla, ei kohahdusta kuulu aron sydämmestä, virta vaan
hyräilee heikosti omaa lauluaan, ja kohta . tulisivat senkin
huulet jäätymään äänettömiksi.
Jonkunlaisella viehätyksellä kuljemme tämän tuntematto-
man maan halki, jossa eivät edes b.noottimiehemme ole milloin-
kaan käyneet. Nyt jos milloinkaan olivat he varsinaisina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
