Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
vien peitossa, eikä pieninkään valon heijastus osota 1:1-illä koh-
dalla aurinko piilee. Olemme joutuneet ikuisen talvipimeyden
maahan. Hiekkaläjät edessämme häämöttävät pöly-usman läpi
niinkuin olisivat kaukaisia vuoriharjuja, vaikka ovat ihan lähim-
mässä lähistössämme. Herkeämätön tuuli saa jäseneni jähmetty-
mään ja minä kävelen hevostani talutellen mieluummin niissäkin
kohdin, missä hyvästi voisi ratsastaa.
Kolmaskymmenesensimmäisessä poikkilaaksossa näin minä
etäällä jonkun mustan esineen ja aloin riennättää askeleitani. Se
oli ensimmäinen tamariskipensas, kituva tosin vielä, mutta sen
ympärillä oli aikoja sitten kuolleita ja kuivuneita oksia, joista
saimme tervetulleen lisiin puuvarastoomme. Hiukan edempänä,.
missä . pieni kamischi-pensaikko antoi tuulen suojaa, seisahduin
minä, sidoin hevoseni kiinni ja tein tulen.
Vasta iltahämärässä saavutti karavaani minut. Mutta nyt
laskin minä siinä vaan kuusi kameelia, seitsemäs oli uupuneena
pitänyt jättää jälelle. Illallisen syötyä lähtivät Islam ja Turdu
Baj noutamaan sitä, mutta tapasivatkin sen kuolleena, suu auki
ja silmät puoleksi sulettuina. Toiset kuusi e0livat erinomaisissa
voimissa, vaikka jo olimme kulkeneet yhdeksän päivää erä-
maassa. Takla-makanissa oli juuri yhdeksäs päivä se, jolloin
kaksi miestä, muutamia viimeisistä kameeleista sekä kaikki matka-
tarpeemme olivat jääneet tuhon omiksi. Mutta silloin taiste-
limme kuumuutta ja janoa vastaan, nyt oli meillä vettä kylliksi,
mutta olimme jäätyä pakkasesta.
Kun kuolleen kameelin satula aamulla eli otettu talteen,.
jatkettiin matkaa. Kun sinä päivänä näkyi kuivia tamariskeja
ylen määrin ja kamischiruoko oli vielä osaksi tuoretta, ei pohja-
veden arveltu olevan aivan syviissä. Sitä olikin jo r,38 metriu
syvyydessä ja oli se melkein ihan suolatonta. N yt oli meillä kaikkea
mitä tarvitsimme, vettä, polttopuita ja laidunta. Kaksi isoa nuotiot:i
paloi kovasta tuulesta huolimatta koko ill:in, heittäen punertavan
hohteen särkkien harjoille, joista lentohiekkaa tuiskutti päällemme.
Kun sekä miehet että kameelit olivat edellisten päiväin.
ponnistuksista ylen uupuneina, eikä meillä enää ollut mitään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
