Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
88 ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
hengen v~araa, päätimme levätä siunatun kaivomme luona yh-
den päivän kokonaan. Leiri varustettiin niin mukavaksi kuin
mahdollista. Valkea villavaippa, joka tavallisfsti oli alimmaisena
minun makuutilallani, pystytettiin tamariski-oksien nojaan tel-
taksi; siinä oli ainakin hyvä tuulen suoja koko päiväksi, ja toi-
sella puolella lisättiin puita nuotioon yhä. Minun siinä loikoil-
lessani kirja kädessä ja vähitellen peittyessäni melkein kokonaan
lentohiekkaan, juottivat miehet kameeleita. Se toimi vei aikaa
paljon, sillä vettä tihkui kaivon pohjaan hyvin hitaasti. Kamee:
lit seisoivat odotellen ympäri kaivon ja heti kun sanko oli saatu
täyteen, tyhjeni se taas parissa kulauksessa. Janoiset elukat joi-
vat jokainen yhdeksän mittaa, vieläpä pari heistä yksitoista, ja
aivan hyvästi näki, kuinka niitten mahat pullistuivat. Ne tuli-
vat heti melkoista virke:immiksi ja alkoivat ahnaasti purra kui-
vaa kamischia.
Aikaisin aamulla näytti 1800-luvun viimeinen päivä varsin
lupaavalta; hiekkaan peittyneeltä makuutilaltani näin minä tuik-
kivia tähtiä ja tamariskipensaat seisoivat yöleirimme ympärillä
kuin mustat kummitukset. Mutta tuskin olimme päässeet jaloil-
lemme, kun ilma muuttui taas yhtä ilkeäksi kuin tavallista. Ka-
meelit olivat juottamisen jälkeen voimistuneet ja kunnostivat it-
seään tekemällä lähes 2 ½penikulman päivänmatkan. Ja uuden-
vuoden yön saimme taJs viettää kahden hauskan nuotion ääressä,
paljaan taivaan alla ja sellaisessa seudussa, joka oli niin hiljainen
ja rauhallinen, ettei edes unohdetun haudan hiljaisuus olisi voi-
nut viedä siitä voittoa. Ilma oli nyt aivan tyyni; savu ja liekit
nuotioistamme nousivat suoraan taivaan laella tuikkivia tähtiä
kohti. Miehet olivat vilkkaassa keskustelussa vastaisten päivien
matkahommista. Minä istuin yksin nuotiollani, mietiskelin elä-
män arvoituksia ja mitä kaikkea tuleva vuosi taas toisi muka-
naan. Tietysti tuntui minusta ikävältä ja kolkolta, ettei vuosi-
kausiin saa tavata rakkaita omaisiaan, mutta toiselta puolelta tuntui
ihanalta, että tiesi olevansa täydessä rauhassa kaikesta siitä ros-
kasta, jokå painaa meidän mainiota sivistystämme ja tekee elä-
män suurkaupungeissa niin levottomaksi ja juonikkaaksi. Ajattele
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
