Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
kokonaan. Kaukana idässä näkyi vielä joitakuita poikkilaaksoja,
mutta ne olivat liiaksi sivulla matkamme suunnasta. Eteläinen
taivaanranta on kuin hampaakas varjokuva, kuin sahan terä, ai-
van täynnä pyramiidin tapaisia särkkiä. Emme jaksaneet koko
päivänä kulkea kuin 14 kilometria.
Seuraavana aamuna oli ympäris:ömme tavattoman näköi-
nen. Yöllä oli satanut lunta ja särkät olivat huikasevan valkoi-
sia. Mutta tämä tavaton puku, joka muistutti kuolleen kääre-
liinoja, lisäsi yhä vaan niitten kolkkoa alastomuutta. Kaikki oli
nyt vaan pelkkää pehmeätä hiekkaa, ei ainoakaan kovapohjainen
laakso huojentanut raskaita askeleitamme.
Iltapäivällä nousi kova SSV myrsky ja täydellinen lumi-
tuisku ympäröi meidät. Lumen ja hiekan sekasotku peitti l{aikki
täydelliseen pimeään ja kauvan harhailimme sinne tänne etsien
sopivaa yöpaikkaa. Vihdoin tapasimme yksinäisen, kuivan ta-
mariskin, josta saimme hiukan polttopuuta. Pieniä kamischityp-
päitä, joita oli ollut erämaan keskikohdilla, ei enää ollut tavat-
tavissa. Miehet olivat taas vakavalla tuulella, ja Ördekin näytti
vallanneen täydellinen alakuloisuus tässä ihmeellisessä erämaassa,
josta ei tullut loppua ollenkaan, jossa ei nähnyt edes aurinkoa
ja johon me tunkeusimme vaan yhä syvemmälle, niinkuin toukka
kuivaan puuhun. Hän puhui herkeämättä Tarimin rannoista,
lammaslaumoista, kanooteista ja kaloista, ai\’an kuin paratiisista,
johon hän ei enää koskaan pääsisi takaisin.
Kameelit alkoivat taas uupua siihen määrään, että meidän
täytyi antaa niille vielä yksi lepopäivä. Itsekin olin menehty-
mäisiltini, makasin vaan ja lueskelin kirjaa. Koko päivän satoi
lunta suurissa haahtuvissa, jotka sähisivät nuotiossa ja kahahteli-
vat kirjani lehdissä. Keskipäiväkin oli pimeä, hiekka-särbt, maa,
taivas, kaikki sulivat yhteen epäselväksi hämäräksi, jossa ei näky-
nyt varjoja eikä liioin valokobtia. Pyryit jatkui vielä illallakin,
lumikiteet räiskyivät nuotiossa ja sulivat sen ympärillä kimalte-
leviksi jääbelmiksi.
Yö oli kylmän puolinen meille, joitten täytyi nukkua tai-
vasalla. Minimilämpömittari näytti - 30,1 ° ja kun aamulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
