Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XI. Suoraan halki erämaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
112 SUOR .-\ A’.\ HALKI ER.\~[A.-\’.\.
tuhatvuotiset salaisuudet, jotka erämaa peitti poveensa. Mutta
ei, se oli mahdottomuus, silti vesivaramme olivat melkein lrni-
vat. Ja kun paahteinen kesä oli juuri alkamassa, olisi ollut
sulaa hulluutta sillä kertaa kääntyä ympäri. Minun oli muutet-
tava koko matkasuunnitelmani, sillä vaikka maks:iisi elämäni,
täytyi minun nähdä uudest:ian se paikka, jossa meidän oli on
nistunut löytää jälkiä ikivanhasta, unohtuneesta asutuksesta. Mat-
kani, jonka oli laskettu kestävän kaksi vuotta, venyikin tämän
löydön tähden kolmivuotiseksi, eikä se suinkaan o1lut liian kal-
lis hinta niin suurest:i voitosta. Nyt t:iytyi minun toistaiseksi
malttaa mieleni ; kesän ja syksyn viettäisirn me Tiibetin raittiissa,
lumien peittämässä vuoristossa, talven Gobi-erärnaassa, ja vasta
tulevana kevännä, kun hanhet jo ovat palanneet Indiasta, pys-
tytt:iisimme nudestaan telttimme kuolleeseen kaupunkiin.
Sarnosimme siis eteenpäin lounaista kohti. Kuivuneet met-
sikot loppuivat ja hiekkasärkät alkoivat kohota yhä korkeam-
miksi. Minä olen karavaanin oppaana ja astelen avojaloin edellä;
mutta iltapäivällä on hiekka niin kuumaa, että jalat ovat kor-
ve11tua siinä, ja minun t:iytyy jäädä viimeiseksi joukossa ja astua
kameelien jälkiin, joissa kylmempää pohjahiekkaa on tullut pin-
nalle. Huhtikuun I p:nä saivat kameelit, jotka olivat uupuneita
ja janoisia, kukin sangollisen vettä, ja silloin kävi varastomme
niin vähiin, että se riitti enää vaan yhdeksi päiväksi. Meidän
täytyi kiirehtiä, sillä matkaa Kara-koschunin rantaan oli Yielä
seitsemän penikulmaa.
Maisema ympärillämn1e on toivottoman näköinen alasto-
mine, keltaisine särkkineen. Yhä useammin täytyy meidän le-
vähtää. Kuuma ilma kihisee ja väräjää hiekkaisella maanpin-
nalla. Ah, että myrsky edes toisi viileyttä! Minä kuljin taas
edellä ja kiipesin vaivaloisesti erään korkean särkän harjalle
tähystelemään ympäristöä. Aina sama näky, aina sama loppu-
maton hiekkameri kivettyneine aaltoineen.
Mutta mitä en tämä! Kaukana eteläisellä taivaan rannalla
siintää jotain sinistä! Järvi, vettäkö tässä tulikuumassa, kuolleessa
hiekassa I Se on mahdotonta, ei se voi olla muuta kuin petollinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
