Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XI. Suoraan halki erämaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SUORAAN HALKI ERÄMAAN.
kangastus. Innostuneena juoksin särkältä alas 1a aloin rientaa
eteenpam. Silmäni mustenivit, mutta minä juoksin yhä; toiset
luulivat varmaan minun tulleen hulluksi tai saaneeni auringon
piston. Ja kun kameelikellojen hiljainen kaiku taas saapui kor-
viini, olin jo ehtinyt sekä juomaan että uimaan ja levähtämään
tarpeeksi _
saakka tuon siunatun järven rannassa; ja ilo oli ylim-
millään koko karavaanissa, kun kameelit ojensivat pitkät kau-
lansa ja ahnaasti siemasivat ralt!sta vettä kurkkunsa täydeltä.
Täytyi hymyillä mielihyvästä, kun kuuli niitten horahtavat
ryyppäykser.
Vesi oli miedosti suolaista, mutta täysin käyttökelpoista,
rannat aivan kuolleet. Tämä pitb, kapea järvi, joka oli sattu-
nut poikittain eteemme, sulki meiltä tien Kara-koschunille, ja
kauvan etsi Tjernoff, ennenkuin löysi sopivan, noin metrin
syvyisen kaalamopaikan. Seuraavana päivänä menimme siitä yli.
Kameelit olivat niin ihastuneet kylmään kylpyynsä, että tuskin
saimme niitä toisessa rannassa nousemaan vedestä ylös. Maa
oli siinä inhoittavan pehmeätä, niinkuin puuroa, jonka pinnalle
oli tekeytynyt ohut kuori. Kun astui kuoren puhki, saattoi
siihen painua kuinka syvälle tahansa.
Järven eteläpuolella jouduimme taas noin ro metriä kor-
keitten hiekkasärkkien keskelle. Kameelit katselivat surumielisinä
taakseen, ihmetellen miksi niin pian olimme jättäneet hyvän
juomapaikan. Kuumuus oli kauhea ja aurinko paabtoi suoraan
vastaamme. Keskipäivällä käy kulku hitaasti niinkuin hautajais-
saatossa. Vasta illemmällä vilkastuu tavallisesti elämä, ja varsin-
kin sinä iltana kävi juuri sillä tavalla. Viimeiseltä kunnaalta
levisi silmäimme eteen makeavetisen Kara-koschunin siintävä
ulappa ja taajakaislaiset rannat. Pelastuksen hetki oli lyönyt ja
ahdistava erämaa oli jäänyt taaksemme.
Mies minun asemassani ei voi uneksia ihanampaa näköalaa
kuin mikä avautui rannalle pystytetyn telttini aukosta eteeni.
Iltatuuli puhalteli vienosti aavalta järveltä ja leyhäytteli telttivaa-
tetta. Laineet lipattivat soinnukkaasti rannan hiekkaan ja selem-
mällä keinui suuria suorsa- ja hanhiparvia. Ne saisivat pian
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
