Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XI. Suoraan halki erämaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SUORAAN HALKI ERÄMAAN.
auttaa meitä jaloillemme taas, sillä me olimme suunnattomasti
nälkiintyneet ja laihtuneet, ja nahkamme oli melkein kuivanut
luihin kiinni kuin pergamer.tti. Sinä yönä ei huoli huomisesta
päivästä häirinnyt untamme, mutta sentään venyin minä valveella
myöhään yöhön, miettien onnellisena niitä maantieteellisiä ja
sivistyshistoriallisia kysymyksiä, jotka olin saanut ratkaistuksi.
Huhtikuun ras päivä valkeni kovalla NO myrskyllä.
Vaahtopäät aallot vyöryivät suoraan telttejämme kohtaan, jotka
sijaitsivat lounaisella rannalla. Siinä sain hurjan päähänpiston:
keuhkoni olivat niin täynnä hiekkaa ja pölyä, että minun täytyi
saada ·perinpohjaisesti puhdistaa ne, minun täytyi päästä välttä-
mättä kiikkumaan noille viehättäville laineille, minun täytyi
saada sukeltaa tuohon läpikuultavaan veteen niinkuin hylje.
Mutta meillähän ei ollut venettä! Mitäpä siitä, me rakensimme
sellaisen, emme juuri niin mallikelpoista, että se olisi itselleen
veneen nimeä vaatinut, mutta kuitenkin sellaisen, että sai kun-
nian kantaa meidät yli järven. Kuivaa puuta löytyi kyllä ran-
nalta, mutta se oli niin hiekkaa täynnä, että vedessä upposi.
Vaan eipä hätää, meillähän oli kuusi tyhjää vuohennahkaista
säkkiä ja ne kehyspuut, joissa ne kameelien selässä olivat riip-
puneet. Me kannoimme nämä tarveaineet koilliselle rannalle,
puhalsimme ilmaa vuohennahkoihin, kiinnitimme ne kahteen
puukehykseen, ja alus oli valmis. Kun Tjernoff ensiksi astui
toiselle laidalle, oli koko laitteemme kaatua, mutta kun minä
astuin toiselle, tuli se jälleen tasapainoon. Istuimme hajasäärin
varpepuille, jalat vedessä. Omat selkämme tekivät purjeitten
virkaa ja niin ajoivat tuuli ja aallot meitä hiljalleen leiriämme
kohti vastapäisellä rannalla, suorsaparvien kohahdellessa lentoon
edestämme aina kun tulimme Uhemmäksi niitä. Kohta olimme
kokonaan likomärkinä, sillä jokainen suurempi aalto, joka vyö-
ryi ohitsemme, antoi aika ryöpyn niskaamme. Tarkasti täytyi
siinä pysytellä tasapainossa ja pidellä varppeista kiinni, ettei vie-
rähtänyt veden vietäväksi.
Tuuli tuntui ilkeän kylmältä märkään selkään, ja
tiessä olin minä saanut aivan kyllikseni siitä huvista.
jo puoli-
Lopulta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
