Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XII. Seikkailuja vesillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
J22 SEIKKAILUJA VESILLÄ.
ja neljä sauvojaa, sekä kaksi kunnon ukkoa, Pavan Aksakal,
»valkopartainen metsästäjä», ja Kirguj Pavan, vanha mies, joka
1896 oli minulle tehnyt suuria palveluksia ja tunsi tämän maan
niinkuin viisi sormeaan. Koiria oli mukana Maschka, Jolldasch
ja molemmat pentukoirat, jotka olivat erittäin hupaisia veitikoita
ja varsinkin silloin hauskoja katsella, kun niitä vastoin tahtoaan
uitettiin Tarimissa.
Virran nopeus oli suuri ja ihanaa oli katsella kuinka ran-
nat kiitivät ohitsemme. Kokonainen laivasto kanootteja risteili
ympärillämme, elämä aluksellamme oli erittäin vilkasta, kasakat
milloin istuivat ja juttelivat hyttinsä ovella, milloin taas soudat-
tivat itsensä maihin ampumaan vesilintuja.
Mutta muutamain päiväin kuluttua muuttui joki säännöttö-
mäksi ja leveni tavan takaa pieniksi, kokonaan taajan kaislikon
peittämiksi järviksi, joitten yli oli varsin vaikea päästä lautal-
lamme. Tosin niissä löytyi avatuita kanavia, joihin !opi-miehet
laskivat verkkojaan, mutta ne olivat tavallisesti liian kapeita.
Erääseen sellaisista olimme auttamattomasti jäädä. Se oli r ½
metriä liian kaita ja kummallakin puolen kohosi neljän metrin
korkuinen ruo’ikko niinkuin sankka . metsä. Ja sitäpaitse oli
reitti vielä niin matala, että tartuimme pohjaan. Nyt kutsuttiin
kaikista lähikylistä miehiä apuun ja parin tunnin kuluttua tuli
jo kanootteja niin että vilisi. Kanava kaivettiin syvemmäksi,
kaislikkoa kaadettiin kahden puolen, ja niin työnnettiin !auttaa
jalka jalalta eteenpäin. Aikaa se vei, mutta olipa hauskaakin
istuskella siimeksessä taajan rnokometsän sisässä. Paarmoista
vaan oli suuri kiusa, sillä niitä surisi äärettömät parvet kaikkialla
ja iskivät kartto1hini pöydällä niin että paukahteli.
Kun yaislikko lopulta tuli niin taajaksi, ett’eivät siinä enää
lapiotkaan auttaneet mitään, pistimme siihen tulen. Ja voi sitä
suurenmoista näkyä! Hämmästyttävän nopeasti levisi kulo yli
järven. Se räiskyi ja paukahteli, sähisi ja kiehui ja nosti höyryä
ilmaan kuumentuneesta veden pinnasta, liekit vyöryivät kauhealla
voimalla yli taajan kaislikon ja pikimustat savupatsaat kohosivat
kohti taivasta. Pari kertaa näytti tuli aikovan kiiäntyä !auttaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
