Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XII. Seikkailuja vesillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUJA VESILLÄ. 123
kohti, ja aloin jo pelätä, että se vielä kaupan tekijäisiksi veisi
senkin saaliikseen; tuntui niinkuin olisi täytynyt lähteä palavaa
vettä pitkin pakoon. Mutta kokeemme onnistui sentään ja me
ankkuroimme yöksi eräällä saarella olevan kylän, Jekkenlik-ujn
eli »Kaislakylän ,, kohdalle.
Toukokuun 25 p:nä tein Schagdurin ja muutamain var-
mojen kalastajain kanssa kahdella kanootilla retken suurelle Be-
gelik-köllin järvelle, joka on keskellä hiekka-aavikkoa. Vanha
Kirguj Pavan oli myös mukana. Ensin sousimme poikki Jek-
kenlik-köllin, hinasimme sitten kanootit yli kapean maakannak-
se1.1 ja tulimme erääseen kapeaan vesiväylään , joka vei Begelik-
kölliin.
Ilma oli täydellisen tyyni, ei ainoakaan korsi liikahtanut,
ympärillämme vallitsi syvin hiljaisuus ja rauha, jota silloin täl-
löin vaan häiritsi jonkun suorsan rääkähdys. Mahtavan järven
pinta oli kuin kirkas lasilevy, ja tuntui melkein rikokselta särkeä
sitä kanooteilla. Särkät kuvastuivat kuulakkaaseen veteen niin
selvinä ja tarkbpiirteisinä, että oli vaikeata sanoa, kumpainen
maisema oli alkuperäinen ,· sekö, joka oli päällämme, vaiko se,
joka näkyi allamme, mutta molemmat ne olivat yhtä keltaiset
ja autiot. Järvi vaan kimalteli sinisenä, kirkkaana ja puhtaana
kuin kristalli. Soudimme suoraan etelään ja aurinko paahtoi
vastaamme kuin yli määränsä kuumennettu uuni. Minun täytyi
tuon tuostakin valella vettä ohuille, valkeille vaatteilleni, saadak-
seni edes jonkun verran viileyttä.
Päivä kului ahkerassa ja hyvin onnistuneessa työssä. Eräältä
korkealta särkältä tehtiin yleiskatsaus ympäristöön. Hiekka oli
niin kuumaa, että poltti jalkapohjia kenginanturain läpi, ja sen-
tähden tuntui erittäin suloiselta rantaan päästyä pitää jalkojaan
jonkun aikaa vedessä.
Emme olleet vielä kauvankaan levähtäneet, kun Kirguj
Pavan osotti vastapäätä olevalle itäiselle taivaan rannalle ja sanoi
pidätetyllä, kysyvällä äänenpainolla: »kara-buran» (musta myrsky)!
Hiekkasärkkäin yli kohosi musta pylväs, jonka yläpäätä reunus-
tivat vaaleammat pilvet. Kahden puolen alkoi ilmestyä useampia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
