Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XII. Seikkailuja vesillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUJA VESILLÄ. 125
sivultamme ja niitten vaahtoiset harjat tulevat yhå leveämmiksi.
Ja yhä tulisemmin soutivat !opi-miehet, nopeutemme nousi nyt
varmasti jo penikulmaan tunnissa. »Me emme ennätä», huusi-
vat he, »ja Allah!»
Kiireellä viskasin minä vaatetta vähemmäksi päältäni ja
pistin varmaan paikkaan kaikki tärkeimmät koneet ja paperit.
»Nyt se on jo tuossa», kirkasivat soutajamme, kohosivat polvil-
leen, kumartuivat eteenpäin ja kiskasivat epätoivon voimalla, niin
että airot kävivät yhtä taajasti kuin siivet pyörälaivan rattaassa,
vaahto kohosi kokassa ja kanootit halkasivat vettä kuin hätyy-
tetyt ·miekkakalat.
Mutta ensimmäiset puuskaukset olivat olleet vaan edellii-
käypää ilman painoa, sitten vasta seurasi itse myrsky kuvaamat-
tomalla rajuudella. Se suorastaan löi meitä, aivan kuin kovalla
esineellä, niin voimakkaasti, että kanootit olisivat silmänräpäyk-
sessä kaatuneet, elleivät tottuneet !opi-miehet olisi vikkelästi vis-
kautuneet ylälaidan puolelle. Äsken vielä oli järven pohjoinen
ranta kangastanut hienona viivana edessämme, mutta nyt katosi
jo sekin näkyvisti ja meitä ympäröi joka puolelta musta, tuulen
ajama pölypilvi. Ei näkynyt ympärillämme muuta kuin raivoa-
via, kuohuvia aaltoja, jotka viskelivät kanootteja sylissäiin kuin
oljen korsia. Rannoista ei näkynyt jälkeäkään, ja kamala avut-
tomuuden tunne valtasi pakostakin mielen.
»Pitele lujasti kiinni kanootista, jos se täyttyy», huusin
Schagdurille, jonka tiesin kykenemättömäksi uimaan, ja nyt, nyt
on kysymys elämästä! Aallot vyöryivät !~uin ankarin koski ja
niitten vaahtoiset harjat pirstaantuivat hurjan tuulen käsissä pel-
käksi ryöpyksi. Soutajat tekivät mainiosti tehtävänsä suunnaten
kanootteja aallokossa; meillä ei vielä ollut vaarallisesti vettä
aluksissamme ja minä viskelin sitä pois kaikin voimin, mutta
likomärkiä olimme ja miesten otsista valui hikeä yhtä paljon
kuin tuulen ryöpyttämää vettäkin.
Hetken, joka oli pitkä kuin iankaikkisuus, kesti sitten tätä
taistelua elämästä. Vettä tuli kanootteihin yhä enemmän ja yhä
voimakkaammin vyöryivät äkäiset aallot ylitsemme. Minä koetin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
