- Project Runeberg -  Seikkailuja Tiibetissä /
140

(1906) [MARC] Author: Sven Hedin Translator: Kalle Kajander - Tema: Exploration
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIII. Jylhä Tiibet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

JYLHÄ TIIBET.
telttien luota pois ja sitten menetellä niitten kanssa mielensä
mukaan. Nias ei tullut hädissään herättineeksi meitä, vaan lähti
yksin juoksemaan lammasten jälestä ja oli sitten juossut koko
yön kuin hullu voimatta kumminkaan pelastaa enempää kuin
yhden lampaan. Susien hyökkäys oli onnistunut täydellisesti,
eivät kairatkaan olleet huomanneet mitään; mutta »Mongooli»
oli silloin jo karannut, Jolldasch makasi minun jurtassani ja
kokematon Maltjik nukkui kokoon käpristyneenä kuin kerä mies-
ten teltan takana.
Aamulla olimme tuskin päässeet lähtöön, kun kadoksiin
jäänyt lammas juoksikin jo vuoren rinnettä alas meitä kohti, ja
se otettiin vastaan suurella riemulla ; iloittiin enemmän tästä
yhdestä löydetystä lampaasta kuin mitä äsken valitettiin yhdek-
sän menettämisestä.
Mahtavan Tjimen-tagin vuorijonon harjalla olimme jo mel-
koisen korkealla, nimittäin 4269 metriä, ja 24 p:nä tuli meidän
nousta kahden vieläkin korkeamman harjanteen yli. Minä jäin
toisista aina paljon jälelle, minulla kun oli kartan piirustaminen,
valokuvaaminen y. m. hoidettavanani. Seuralaisina olivat Tjer-
don ja Tokta Ahun, yksi erityisiä ystäviämme Abdalista, jonka
piti seurata meitä muutamia päivänmatkoja. Päivä oli kulunut,
hyvin olimme pysyneet karavaanin jäljillä ja odotimme jo kohta
näkevämme savupatsaan, joka merkitsisi leiritulta. Olimme jo
tulleet yli ensimmäisen harjanteen ja ratsastimme kapeassa laak-
sossa, joka kohosi toiselle harjalle. Kasvullisuus loppui ja lähes-
tyimme yhä kylmempiä seutuja. Tuli hämärä ja tuli pimeä.
Karavaani oli arvattavasti mennyt vielä tämän toisenkin vuori-
selän yli. Olisi ollut helppo asia ratsain saavuttaa heidät, mutta
kun minulla, nähbäs, oli se kamani, eikä siihen voinut mitään
merkitä pimeässä. Ei auttanut siis muuta kuin jäädä siihen· missä
olimme. Mutta Tokta Ahun sai ratsastaa eteenpäin ja hänen
oli määrä niin pian kuin mahdollista tulla takaisin ja tuoda
minulle jurttani ja matkavakkani.
Jäin kahdenkesken kasakkani kanssa ja tiytyy sanoakseni,
ettei meillä kylmässä ja pimeässä yössä 46 52 metrin korkeudessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Thu Jan 11 14:47:34 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tiibetissa/0168.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free