Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIII. Jylhä Tiibet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JYLHÄ TIIBET.
ollut juuri erittäin hauskaa. Hykertelimme viitoissamme, istuimme
ja juttelimme. Tjerdon kertoi seikkailujaan manööveristä Trans-
bajkaaliassa ja minä niistä monista synkistä öistä, joita olin val-
vonut Takla-makanin erämaassa. Pakkanen kiihtyi ja tuulen
viima kävi jäätävänä läpi laakson. Etsimme suojaa parin kivi-
möhkäleen t_
akana, mutta mahdoton oli nukkua. Uupuneina
yhdentoista tunnin ratsastuksesta olisimme mielellään tarvinneet
lasin teetä, mutta eihän siinä ollut jälkeäkään minkäänmoisesta
polttoaineesta, että olisi saanut edes tulen. Ja päälle päätteeksi
oli pilkkosen pimeä. Pienen hetken torkahdimme, mutta pitkä
veteinen suden ulvonta sai meidät taas varsin pirteiksi, ja huo-
masimme, ettemme olleet ainoat nälkäiset tässä vuoristossa.
Lopulta täytyi meidän ruveta hyppimään ja voimistelemaan py-
syäksemme lämpiminä. Vasta kello 3 aamulla, viiden tunnin
odotuksen jälkeen, saapui pieni apukaravaani, ja arvaatte kuinka
hyvälle maistui »illalli1:ien », kun olimme seitsemäntoista tuntia
paastonneet.
Sitten kuljettiin Kalta-alaganin vuorijonon poikki ja suun-
nattiin matka länteen päin laajaa ja tasaista laaksoa pitkin, jossa
oli joukottain kulaaneja laitumillaan. Tullessani leiriin N:o XV
hämmästyin suuresti, kun jurttani ovella kohtasin kaksi uutta
matkalaista, parin pieniä, muutaman päivän vanhoja kulaani-
varsoja, jotka näyttivät melkein kesyiltä. Niitten emät olivat
paenneet ja miehet olivat saaneet ne kiinni. Ne olivat ylen
sievät ja kauniit nämä pienet villiaasit ja minä päätin pitää ne
ja koettaa ruokkia niitä jauhopuurolla. Me hoitaisimme niitä
hyvin ja ne seuraisivat meitä niinkuin koirat kotimaansa vuoris-
tojen halki. Mutta Tokta Ahun, joka oli taitava kulaanimetsäs-
täjä, vakuutti, etteivät ne eläisi ilman emänsä maitoa kuin kor-
keintaan viisi päivää. Silloin käskin viemään nämä pienet olen-
not takaisin siihen paikkaan, missä ne oli saatu kiinni, että emät
löytäisivät ne sieltä. Mutta Tokta Ahun ei suostunut siihenkään.
Hän oli huomannut, että kulaani kammoa varsaansa kuin ruttoa,
heti kun ihmiskädet vaan ovat kosketelleet sitä. Hän varmaan-
kin hyväksyy sen käsityskannan, että kaikki, mitä sellaiset kädet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
