Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIV. Tiedusteluretkiä järvillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIEDUSTELURETKIÄ JÄRVILLÄ. 161
Järven itäisessä päässä nousin kalliolle tarkastelemaan seu-
tua. Siitä idempään oli vielä yksi järvi ja ainoastaan kapea kan-
nas ero1tt1 ne to1s1staan. Hyvä on, me ratsastamme vielä tuon
toisenkin ympäri! Eteenpäin vaan! Vuoret tulevat vaikeakul-
kuisiksi ja me pysyttelemme niitten harjoilla. Näköala yli järvien
itään ja länteen on suurenmoinen, ja tuntuu niinkuin tässä osassa
Tiibetiä olisi enemmän vettä kuin maata. Erääseen kohtaan,
jossa punertavat hiekkakivikalliot suistu vat pystyjyrkkinä järveen,
asetumme leiriin, ja juuri siltä kohdalta on järvi levein. Ja vielä
kercan teen minä saman uhkarohkean teon kuin suurella suola-
järvelläkin. Tjerdon ja Mollah Schah määrätään seuraavana
aamuna kiertämään järveä maitse, minä Kutjukin kanssa lähden
soutamalla eteläiselle rannalle.
Mutta me emme kiirehdi. Vuoren alla uiskentelee suuria
parvia lihavia asmaaneja. Parista telttikepistä tehdään ongen
vavat, piikeistä Jolldaschin kaulanauhassa saadaan koukku-ainetta,
tyhjät tuli.tikkulaatikot ovat kuin luotuja kohoksi, ja syötiksi pis-
tetään jakin lihaa. Lasketaan riippa vuoriseinän viereen, jonka
useat ulospistävät möhkäleet riippuvat kuin hiuskarvasta ja voisi-
vat millä hetkellä tahansa puhkaista veneestämme pohjan.
Sytytän piipun ja otan mukavan asennon veneen perässä,
viskaan ongen järveen ja heittäydyn tuollaiseen oikein hyvää
tekevään »dolce far nienteen», katsellen kuinka tikkulaatikko
kelluu vedessä, kunnes keskikokoinen asmaani on voittanut vas-
tenmielisyytensä jakin lihaa kohtaan ja joutuu sätkien veneen
pohjalle. Me emme olleet huvi-onkijoita, vaan teimme sitä hen-
kemme piteiksi. Saalis oli tosin pieni, se tuskin riitti yhdeksi
ateriaksi koko joukolle, mutta minä nautin yhtä paljon levosta ja
luodetuulen kohahtelevasta soitosta kallion laella. Ja tuo tavalli-
sissa oloissa jäykk:i Kutjuk, oikea aasialainen Sven Dufva, muut-
tui tavattoman iloiseksi, kun näki täällä samoja kaloja, joilia hän
lapsuudessaan oli elänyt Tarimin rannoilla. Tuntui aivan kuin
hän aavistamattaan olisi tavannut sukulaisia. Se oli sanalla sa-
noen oikeata kesähuvia, ja monta muistoa Tukholman saaristosta
sukelsi eteeni tuosta sinisestä syvyydestä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
