Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIV. Tiedusteluretkiä järvillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIEDUSTELURETKIÄ JÄRViLL~.
Niinkuin tiedämme, kuluvat tunnit sellaisessa toimessa huo-
maamattamme, ja vasta myöhään iltapäivällä- päästiin lähtemään
tältä hauskalta rannalta. Juuri samalla synkkeni lännen puoli ja
taivas meni pilveen. Myrsky oli taas tulossa. Odottaisimmeko
sen ohimenoa, vai uskaltaisimmeko lähteä avoimelle järvelle?
Minä valitsin viimeisen. Kutjukin ei tarvinnut kauvan soutaa
ennenkuin saimme luodetuulen, josta oli hyvä apu. Etelästä
nousi jo mustia raepilviä, vuoret katosivat näkyvistämme ja taka-
namme alkoi käydä samalla tavoin. Myrsky läheni yhä, järvi
alkoi nousta ja aallot vyöryivät jo vaahtopiiinä ympärillämme.
Nyt iskee raekuuro alas, ryöpyttää järveä ja saa tuossa
tuokiossa veneen pohjan aivan valkeaksi. Ympärillämme pime-
nee kuin illan tullessa, ei häämöitystäkään näy enään rannoista
eikä vuorista, näemme ainoastaan pienen kappaleen myrskyistä
järveä veneen ympärillä. Siinii oli kysymyksessä elämä tai kuo-
lema; meidän täytyi olla varuillamme aalloilta, jotka kiihtyvässä
tuulessa nousivat yhä korkeammiksi; mutta ne olivat monta ve-
neemme mittaa pitkiä, niin että niillä kohoilimme ja painuimme
sentään juohevasti. Heti kallion ulkopuolella oli 48 m. syvää,
mutta siitä lähdettyä alkoi järvi nopeasti madaltua, ja jota kau-
vemmaksi tulimme pohjoisrannan kallioista, sitä enemmän olimme
alttiina myrskylle. Kuinka kävisi meidän tässä huimassa vauh-
dissa ja tässä synkeässä pimeydessä, jos järvi eteläpuoleltaan olisi
niin matalaa, että 1antahyöky viskaisi veneemm~ rikki l
Kun sadekuuro oli ohi, äityi tuuli vielä entisestäänkin
kovemmaksi, mutta nyt sentään edes näimme, missä olimme.
Vielä oli runsas puoli matkaa edessämme. Aallot olivat niin
korkeat, ettemme niitten välistä nähneet ollenkaan rantaa, ja kun
aurinko jonkun kerran pilkisti pilven raosta esiin, olivat niitten
harjat kauhean näköisiä, välkkyviä, viheriöitä, tumman sinisiä,
reunustettuina säkenöivällä vaahdolla, johon auringon säteet tait-
tuivat kuin jalokiviin. Meillä oli yksi airo kummallakin, ja niillä
koetimme luovailla kohisevien hyökyjen välissä.
Mutta nytkin kävi kaikki onnellisesti. Jumala on hullujen
holhooja. Myrsky meni menojaan yli pyhän Tiibetin, tuuli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
