Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5500 METRI.\ YLÄPUOLELLA MERTA.
Karavaanin piti kulkea vuoren pohjoispuolitse tasaisempia maita
ja neljän päivän kuluttua piti yhdyttämän sen läntisellä rinteellä.
Ne odottaisivat toisia, jotka saapuisivat ensimmäiseksi perille.
Eksyä meidän ei pitäisi karavaanista, koska milloin tahansa voi-
simme löytää sen jäljet. Mutta varmuuden vuoksi otimme sen-
tään mukaamme koko Aldatin ruutivaraston, jos niin sattuisi,
ettemme enää löytäisi karavaania.
Kahden seuralaiseni kanssa ratsastin mutkikkaita laaksoja
pitkin vuorta kohti. Kaksi valke:ia sutta seurasi meitä, pitkän
matkan , Jolldasch oli mukana myös ja oli niin äkänen sellaisesta
röyhkeästä seurasta, ett:i meidän täytyi kuljettaa sitä kahleissa -
muuten olisi hän ollut mennyttä kalua. Toisen päivän iltana
yövyimme puolijäätynein:t eräälle rinteelle, jossa viimeiset kurjat
ruohon korret kasvoivat.
Kun leirimme oli kunnossa - makasimme väliaikaisten
huopasuojusten alla - ilmoitti Aidat nähneensä suuren jakin
ylempänä vuorella ja pyysi päästä ampumaan sitä. Minä seura-
sin h:tnen liikkeitään ja näin kuinka hän hiiviskeli niinkuin kissa,
tullakseen saalistaan lähemmäksi. Hän sai kiittää kovaa vasta-
tuulta siitä, että jakin huomaamatta pääsi 30 askeleen päähän
siitä ja sai kaikessa rauhassa nostaa pyssynsä tukihaarukalle. Lau-
kaus pamahti, jaki ponnasihen maasta niin että somero lensi yli-
ympäri, juoksi muutamia askeleita, seisahtui, horjui, juoksi taas,
ja uudisti nämä liikkeensä monta kertaa, kunnes lopulta kaatui
eikä enää noussut. Aidat mabsi koko ajan hievahtamarta pai-
kallaan, ettei olisi herättänyt kuolon kanssa taistelevan elukan
huomiota ja kostonhalua.
Se oli vanha, suuri ja lihava härkä, josta me sitten heti
viilsimme rasvaa terävillä puukoillamme. Leirimme oli nyt
5143 m. korkealla, ja kovin rasittavaa oli ennenkuin pääsimme
kaatuneen jakin luo ; ei voinut astua kuin muutaman askeleen
kerrallaan, sydän löi niinkuin olisi h:ilennut ja henkeä alkoi
ahdistaa. Tuli pimeä, ja nylkeminen täytyi jättää kesken, mutta
aamulla lähti Aidat jo häm:trissä j:ikinsa luo taas. Mutta kun
häntä ei alkanut kuulua palaavaksi, käskin Tjerdonin mennä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
