Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVII. Vettä! Vettä!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
200
hille ja hevosille, mutta ei kameeleille. Matkamme määrä oli
pohjoista kohti vuorien ja kivikkoisen seudun halki, jossa tus-
kin myöskään tapaisimme vettä, ja minä oivalsin täydellisesti,
että sangen uskallettu retki oli edessämme.
Lähdimme kuitenkin eteenpäin ja kuljimme niin perin au-
tioitten maitten läpi, ettei niissä näkynyt muuta elon merkkiä
kuin siellä täällä joku kameelin jälki. Minulle oli sentään oikea
nautinto samota sellaista maata, johon ei ainoankaan eurooppa-
laisen jalka ennen minua ollut astunut ja joka kartoillemme on
merkitty aivan puhtaalla valkoisella värillä. Siellä täällä, hyvin
pitkäin välimatkain päässä kohoaa erämaasta pieniä, mataloita
harjun tapaisia. Vedestä ei näy jälkeäkään missään, ja ruveta
kaivamaan kaivoa sellaiseen somerikkoon, olisi turhaa ajan huk-
kaa. Olin toivonut, että vihdoin sentään tavattaisiin joku lähde,
mutta kun maa pohjoifeen päin pysyi yhä samanluontoisena,
alkoi asemamme tulla arveluttavaksi. Kameelit olivat kärsineet
janoa jo monta päivää, meidän täytyi hinnasta mistä tahansa pe-
lastaa ne uskolliset kuormaimme kantajat.
Siinä olimme nyt keskellä toivottoman kuivaa erämaata,
jossa ei kasvanut ruohon kortta, kaukana Gobi-aavikolta, jossa
sentään kaivamalla oli saanut jonkunmoista vettä. Mitä oli teh-
tävä? Oliko mentävä takaisin alempana olevaan Gobiin? Ei, se
oli jo liian etäällä, ja olisimmehan sielläkin saattaneet hairahtua
vedettömille paikoille. Jatkaa pohjoiseen päin, oli taas sulaa
hulluutta. Viisainta oli koettaa viimevuotisen kartan ja nyt
tehtyjen mittausten nojalla päästä Altimisch-bulakiin, jonka asema
oli minulle tuttu. Sinne lähdimme nyt rientämään pitkissä päi-
vämarsseissa. Minä kävelin edellä jalan, ja vaan h:uvoin leväh- ,
din satulassa. Kun tilamme tuli oikein tiukalle, menetin minä
aina haluni ratsastaa. Miehet saivat myös astua jalan, sillä meil-
lähän oli ainoastaan kolme hevosta, uupuneita nekin.
Helmikuun r6 p:nä kuljimme poikitse oikean villikamee-
lien valtatien; siinä näkyi kokonaisen 87 kameelin jiiljet, muu-
tamat nnsta aivan tuoreita. Pysähdyimme hetkeksi ja pidimme
neuvottelua. Varmaan olivat nämä kameelit kaikki olleet menossa
I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
