Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVII. Vettä! Vettä!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VETTÄ! VETTÄ! 201
jollekulle lähteelle, mutta kuinka kaukana se oli? Ehkä monen
päivänmatkan päässä I Ei olisi viisasta lähteä seuraamaan niitä,
vaan jatkaa omaa, varmaa suuntaansa. Minä merkitsin karttaan
jokaiset kameelin jäljet mitä tavattiin, voidakseni niitten suun-
nista sittemmin tehdä tärkeitä johtopäätöksiä. Nämä jäljet oli-
vat niinkuin näkymättömien hankien esille loihtimat. Loppu-
mattomiin saakka oli maa kuollut ja tyhjä, ja sentään oli vil-
lejä kameeleja parvittain risteillyt siinä kenties jotakuta hetkeä
ennen meitä.
Alkoi näyttää synkältä; kymmeneen päivään eivät kamee-
lit olleet saaneet vettä; meidän täytyi rientää, sillä emme voi-
neet vaatia niiltä mahdottomia. Helmikuun 17 p:nä kuljimme
uuraasti aamusta iltaan, minä kävin edellä ja takaa kaikui her-
keämättä korviini jälestä’ tulevan karavaanin kellot niinkuin joku
»memento mori», jota oli mahdoton välttää. Henkihieveräksi
uupuneena paneutuu siinä levolle ja asettaa kaiken toivonsa
huomiseen päivään. Mutta jo varhain aamulla herättää Sahag-
dur minut kesken untani. Päivän koitossa alkaa pohjasta päin
nousta myrsky; se muuttuu pian ensi luokan »buraaniksi», ul-
vovaksi, vinkuvaksi ryöpyksi, joka kiertää maasta mukaansa pöly-
pilviä, hiekkaa ja pieniä kiviä sekä puskee hyytävän kylmänä suo-
raan kylkiimme. Vaikka kuinkakin kävelee ja polkee jalkojaan, on
siinä sittenkin kohmettua, ja kädet turpovat ja tulevat aivan tun-
nottomiksi. Vastukset kerääntyvät kuin pahat henget ympäril-
lemme ; seutukin on päälle päätteeksi vaikeata kulkea, täytyy
mutkitella ristiin rastiin mäkien välissä.
Polttopuumme olivat jo kauvan olleet lopussa, ei ollut
neulan kokoista tikkua jäljellä. · Ei näy muuta kuin kiviä ja
hiekkaa. Se vuoriharjanne, jota kohti pyrimme, ja jonka juu-
relta toivoin löydettävän vettä, tuntui väistyvän edestämme yhä;
lopulta katosi se kokonaan mustan pölypilven peittoon, niin että
se illalla näytti olevan kauvempana meistä kuin aamulla. Ko-
vista ponnistuksista huolimatta ja vaikka olivat ilman heinän
kortta, ilman vesipisaraa, astelivat kameelit sentään eteenpäin
tyynesti, päät pystyssä ja varmoilla askelilla. Villikameelien jäi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
