Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
226 VAIKEITA TILAPÄITÄ.
Seuraavana päivana tuiimme taas uuden, taajakaislaisen
järven rantaan, jossa Schagdur pudotti lennosta kaksi suorsaa.
Minä ratsastin vanhalla arokameelillani ja näin sen satulasta
laajalti ympäristöön. Siinä sulki tiemme kapea, joen tapainen
lahdeke, ja koko loppu päivä kului meiltä harhaillessa sinne
tänne ja etsiessä näitten sotkuisten vesien keskeltä pääsyä eteen-
päin. Sellaisten kapeitten lahdelmien, kanavain ja järvien yli
olisi aivan yksinkertaisesti voinut kulkea kahlaamalla, mutta
niitten pohja oli kaikkialla sellaista liejua, että siihen painui
yhtä helposti kuin veteenkin. Olimme täydellisessä umpiperässä
ja asetuimme siihen yöksi. Ainoastaan koillispuolella, josta
olimme tulleet, oli kovaa maata. Illalla ja yöllä muodostui yhä
uusia kanavia, ja meidän täytyi lähteä varhain liikkeelle, ettemme
olisi joutuneet kokonaan saarroksiin. Itse olisimme kyllä saat-
taneet päästä ulos, mutta kameelit I Tämä kummallinen, suo-
lansekainen lietemaa on kuivana kovaa kuin kivi, mutta niin-
kuin puuroa, heti kun joutuu tulvaveden alle.
Meillä ei ollut siis mitään muuta keinoa kuin palata ta-
kaisin. Erään leveän vesiuoman rannassa nähtiin taas Khodai
Kuilun jäljet, ja hiin oli varmaan uinut siitä yli, sillä jäljet .ka-
tosivat ves1ra1aan. Nyt oli mies jo ollut poissa viisi päivää, ja
oli kyllä mahdollista, että hän makasi nääntyneenä jossain ran-
nassa ja odotti apua.
Maaliskuun 2 3 p:nä pitkitettiin matkaa koilliseen suuntaan;
nuo petolliset, tulvaveden muodostamat järvet jatkuivat sille
ilmalle yhä, mutta muuten oli seutu kuollutta. Minä kävelin
kaukana edellä, enkä enää ollenkaan ihmetellyt, etteivät palveli-
jani täällä voineet tietää paikkojen suunnista mitään. Todelli-
suus ei ollut läheskään sen mukainen, mitä heille olin selittänyt.
Nämä uudet järvet olivat tehneet vaarallisen erehdyksen laskui-
himme, mutta erittäin hauskaa oli oppia tuntemaan niitä, sillä
ne osottivat selvästi, että Kara-koschun koetteli etsiä tietä van-
haan Lop-noriin takaisin.
Väsyneenä ja levottomana seisahduin erääseen kohtaan,
missä yhä jatkuva vesiväylä kapeni seitsemään metriin, levitäkseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
