Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VAIKEITA TILAPÄITÄ. 22’)
oli sitä myöten mata. Eteenpäin siis taas! Vihdoin kaartui
ranta jälleen länteen päin, ja sitä me seurasimme yhä. Tavat-
tiin taas toinen yksinäinen autiomaja aivan järven rannassa.
Schagdur käytti sitä hyväkseen ja ryömi sen suojassa lähem-
mäksi rantaa, jossa parvi suorsia pulikoi ja rääkähteli. :Hän
lähetti parveen haulipanoksen ja palasi suureksi riemuksemme
seitsemää suorsaa kantaen. Nythän meillä taas ei ollut suurem~
paa hätää ainakaan kahteen päivään.
Kun järven ranta nyt kääntyi suoraan etelään, erkanimme
siitä ja lähdimme kulkemaan lounaista suuntaa. Khodai Kullun
jäljet katosivat luoteeseen, ja me ihmettelimme, mitä kummaa
hänellä oli siellä erämaassa tekemistä. No niin, hän oli varmaan
tullut hölläpäiseksi - ja me jätimme hänen harhailevat jälkensä
oman onnensa nojaan . Muutamien suolaisten vesilätäköitten
luo, jossa oli hyvää laidunta ja polttopuuta, asetuimme yöksi.
Myöhään illalla, kun ilma oli jonkun verran seestynyt,
teimme kuivista tamariskeista kaksi mahtavaa roviota~ mutta
kuinka ne loimusivatkin, räiskyivät ja riutuivat, vastatulta vaan
ei näkynyt miltään ilmalta. Yö oli hiljainen, ei hiiren hivah-
dusta miltään puolelta, ei ainoaakaan iloisten viestien tuojaa
kuulunut leiriimme. Levottomuuteni kasvoi. Khodai Kuilua
pidettiin kokonaan menetettynä. Fajsullahin arveltiin sentään jo,
noin viikko sitten saapuneen hyvään talteen Kum-tjappganiin.
Mutta miksi ei hänellä ollut ymmärrystä lähettää meille apua,
kun hän tiesi, että meille IO p:nä maaliskuuta jäi ruokavaroja
ainoastaan kahdeksaksi päiväksi, ja siitä oli nyt kulunut jo kaksi-
toista päivää! Ja missä vitkasteli Tokta Ahun? Hänhän oli
erotessamme Anambaruin-golissa saanut selvän määräyksen yhtyä
meihin tässä. Oliko joku onnettomuus kohdannut häntä, niin
ettei hän ollut ollenkaan päässyt Tjarkhlikiin? Vai olikÖ,.hfu.
hölmistynyt näitten liikkuvain järvien keskellä, jotka vuosi vuo-
delta muuttavat muotoaan ja asemiaan? Milloinka saisimme
vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin ja milloinka tämä sot-
kuinen vyyhti selvenisi? Yö levisi mustana ja hiljaisena ympä-
rillemme, ja heikko savu kohosi räytyvistä nuotioista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
