Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
224 VAIKElTA TILAPÄITÄ.
matkalle, mutta lohdutin itseäni sillä, että tottapa hän oli yöksi
löytänyt jonkun suojapaikan. Tulitikkuja hänellä oli, niin että
kyllä voi sytyttää merkkitulen, mutta niin täynnä oli ilma pölyä,
kuin samea vesi, että tuskin hänen tulensa olisi näkynyt 200
askelta etemmäksi.
Kun miestä ei vielä toisen päivän iltana kuulunut palaa-
vaksi, tulimme jo levottomiksi. Jotain oli nyt hullusti. Tur-
haan tähystelimme pitkin rantaa, mitään muuta ei näkynyt kuin
omain kameeliemme haamut. Emme voineet enää olla toimet-
tomina. Olon teki vielä tukalammaksi tuo ikuinen lentohiekka,
joka herkeämättä pieksi jurttani seinää niinkuin sade. Onneksi
sai Schagdur ammutuksi neljä suorsaa, jotka kiireellä katosivat
tyhjiin vatsoihimme, höystettyinä vahvasti suolaisella lentohiekalla.
Aamulla 20 p:nä oli meille selvää, ettei Khodai Kuilun ja
apukaravaanin puolelta ollut enää mitään toivomista. Hän ei
nähtävästi ollut tavannut karavaania ollenkaan, ja hyvä jos hän
itse oli pelastunut nälkään kuolemasta johonkin ihmisiin. Ase-
mamme alkoi tulla toivottomaksi. Tämän kurjempaa ei ollut
minulla ollut sitten kuin Takla-makanissa 1895. Mitään muuta
ruokaa ei meillä ollut kuin ne suorsat, joita Schagdur sattu-
malta sai käsiinsä.
Tehtiin kiireellinen päätös ja lähdettiin pois tältä tylyltä
rannalta, jolle niin suurilla toiveilla olimme saapuneet. Taivas
oli raskas ja harmaa myrskyn jäljestä, koko ilma himmeä. Seu-
rasimme rantaa, joka aivan aavistamattamme kääntyikin yht’äkkiä
pohjoiseen päin. Siellä täällä näkyi Khodai Kuilun jälkiä. Kul-
jettiin ohi ikivanhan kamischimajan, joka harjaansa saakka oli
peittynyt lentohiekkaan, ja kun tarkastelimme sitä lähe~mältä,
huomasimme sen seinustalla kanootin. Minuun iski niinkuin
salamalla, että siitä kanootistahan meille lähtisi pelastus. Sillä
soutaisin minä Kutjukin kanssa muutamassa tunnissa niihin osiin
Kara-koschunia, joissa vesi oli makeata, ruo’ikko taajaa ja kaloja
yllin kyllin. Tulisella kiireellä alettiin kaivaa kanoottia hiekasta,
mutta kun kaksi metriä oli näkyvissä, ilmestyi ·pohjaan suuri
reikä, ja koko keula, joka oli painunut märkään pohjahiekkaan,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
