Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIII. Lähtö Lassaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LÄHTÖ LASSAAN.
rohkenin lähteä suoraan tiibetiläisten keskelle. Ja jos tiellemme
nostettaisiin ylikäymättömiä esteitä, vasta sitten kääntyisin takai-
sin, mutta silloin tekisinkin sen tyynellä mielellä, sillä olisinhan
siinä tapauksessa kumminkin tyydyttänyt kunnianhaluni. Tähän
nähden ei ollut mitään merkitystä sillä, näkisinkö pyhän kau-
pungin vaiko en, sillä minä tunsin sen muutenkin tarpeeksi
hyvin. Lama oli minulle kuvaillut sen katuja, toreja ja temppe-
leitä melkein jo kyllästyttävän paljon. Ja temppeleitä näkisimme
kyllä Länsitiibetissäkin, jos joskus pääsisimme niin pitkälle.
Hyvää vauhtia kuljimme nyt jokirantaa alas ja näimme
siellä täällä vanhoja nuotiopaikkoja. Eräässä kohti oli kauvan
sitten ammuttu, nyt jo kuivunut jakin raato, sekin merkkinä
ihmisten käynnistä niillä mailla, ja aivan hiljan oli karhu käynyt
kääntelemässä sitä.
Sitten saavuimme laajaan, avonaiseen laaksoon ja asetuimme
siihen yöksi pienelle lähteelle, jonka vaiheilla oli hyvää ruoho-
maata. Minä tein nuotion sillä aikaa kun toiset pystyttivät tel-
tin ja hoitivat ratsuja. Illallinen syötiin mongoolien tapaan, sillä
parasta oli siihenkin aikoinaan totutella. Me toiset menimme
varhain levolle, mutta Ördek jäi vartioimaan elukoitamme. Kuu
valasi hiljaista seutua - siunattu asia, että oli edes valoa
näinä öinä!
Heinäkuun 28 p:nä päätimme, että Ördek seuraisi muka-
namme vielä yhden päivän, osaksi sen tähden, että vielä saisimme
yhden yön maata täydessä rauhassa, osaksi siitäkin syystä, että
Lama tunsi itsensä kovin sairaaksi, ja minä olin melkein varma,
että hänen täytyisi palata takaisin. Neuvottelin asiasta Sahag-
durin kanssa, ja päätimme siinä tapauksessa jatkaa matkaa kah-
den. Mutta Lama virkistyikin päivän kuluessa, vaikka teimme
taivalta neljä penikulmaa. Maa oli kovaa, ihmisiä ei tavattu,
mutta jakia ja kulaaneja nähtiin tuon tuostakin. Silloin tällöin
nousi joku meistä korkeammalle paikalle tähystelemään ympä-
ristöä kiikarilla. Jos olisimme nähneet jonkun paimenleirin,
olisimme rehellisinä pyhiinvaeltajina ratsastaneet suoraan sinne,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
