Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIII. Lähtö Lassaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LÄHTÖ LASSAAN.
mutta siinä tapauksessa olisi Ördekin tietysti täytynyt heti kään-
tyä takai~in.
Kahden pienen järven väliselle kannakselle asetimme yö-
leirin. Nuotiolla aprikoimme vastaisen matkamme vaiheita, minä
laskin paljonko sitä vielä olisi edessämme ja kuinka paljon jo
olimme kulkeneet. Lama kertoi elävin piirtein siitä ankaruu-
desta, jolla tiibetiläiset Nakktjun luona tarkastavat kaikkia Mon-
gooliasta tulijoita, ja siitä syystä päätimme karttaa koko sitä
paikkaa ja koettaa päästä sen eteläpuolitse Lassan valtatielle, jossa
voisimme sekaantua suureen pyhiinvaeltajajoukkoon.
Nyt täytyi minun ulkonaisessa ihmisessäni tapahtua surul-
lisen lystillinen muutos. Istuin nuotiolla ja Schagdur iski sak-
silla tukkaani niinkuin vandaali. Sitten kävi Lama saipualla ja
partaveitsellä sängen kimppuun, ja pian paistoi pääni sileänä
kuin piljaartipallo. Lopuksi kävin omin käsin viiksiini ja -
ajatelkaa sitä kylmäverisyyttä - ajelin ne pois juuria myöten.
Veljieni, mongoolin ja burjaatin mielestä, jotka olivat parratto-
mat, olin tietysti nyt vasta oikean ihmisen näköinen, mutta itse
mielestäni oli melkein synti menetellä tällä tavoin jumalan anta-
main lahjain kanssa. Kulmakarvat ja silmäripsit sain sentään
onneksi p1taa. Mutta mitä sent:iän yleensä merkitsi ulko-
näköni, kun ei ollut edes kissaa, jonka silmissä sillä olisin kei-
kaillut l
Vielä oli minulla kuitenkin jonkun verran lohdullista sa-
mannäköisyyttä Caesarin rintakuvan kanssa, mutta sitäkään iloa
ei kestänyt kauvan. Vanhana, taitavana puoskaroitsijana alkoi
Lama pöyhiä lääkesäkkiään, siveli pehmeällä kädellään naamaani.
lampaan talia ja jotain ruskeata väriä, j:i katseli minua sitten
matkan päästä, pää kallellaan. »Ike sän bane», mainion hyvä,
sanoi hän. Itse en voinut yhtyä siihen, kun katsahdin kelloni
kirkkaaseen sisäkanteen. Oliko tämä rasvainen, vaskenruskea ja
parraton naama todellakin minun? Vähitellen kuivui rasva ja
sai tuulesta ja pölystä harmahtavan vivahduksen. Joka kerta
kun nauroin tai olin muuten pakotettu liikuttamaan kasvolihak-
siani, kirveli iho kauheasti, mutta kohta meillä ei enää ollut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
