Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVIII. Tiibetiläiset estävät meitä ratsuväellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETILÄISET ESTÄVÄT MEITÄ RATSUVÄELLÄ. 349
Ei tarvinnut odottaa monta minuuttia, kun jo kaksi mah-
tavaa ylimystä astui ulos sinisenkirjavista telteistä ja nousi satu-
laan. Neljä jalkamiestä talutti suitsista kummankin ratsua suo-
raan . minun eteeni, joka yhä istuin hevoseni selässä. He näyt-
tivät erittiiin ystävällisiltä ja pyysivät minua aluksi asettumaan
leiriin heid_
än läheisyyteensä, johon minä jonkun verran epäil-
tyäni suostuinkin.
Mutta kun me olimme saaneet kaikki järjestykseen, ei
noita punakauhtanaisia lähettiläitä kuulunutkaan, ja minun täy-
tyi panna Lama sanomaan heille, että elleivät he pidä kiireem-
pää, niin me lähdemme matkaamme. Nyt saapuivat he heti,
mukanaan suuri seurue, ja astuivat keittiötelttiimme, joka vie-
raita varten tavallisesti varustettiin Khotanilaisella, kirjavalla lat-
tiamatolla ja vaatteella peitetyllä, kumoon asetetulla laatikolla,
joka teki pöydän virkaa. Teltin edustalle ker:iäntyi suunnaton
joukko mustia tiibetiläisiä.
Dalai Laman molemmat lähettiläät olivat kuvernöörejä
Namrusta ja Naktsongista, mutta omain sanainsa mukaan olivat
he samalla jäseniä Lassan »devaschungissa» eli neuvostossa, ja oli-
vat nyt tulleet estämään meidän matkaamme. Heidän nimensä
olivat Hladje Tsering ja Junduk Tsering. Tuntikausia istuimme
nyt neuvottelemassa ja Schereb Lama oli tulkkina. Minun a_
i-
komukseni ei ollut enää kärjistää asioita pitemmälle, sillä Tiibe-
tistä olin jo saanut kyllikseni ja aloin ikävöidä kotiin, mutta
huvin vuoksi tahdoin sentään väitellä ukkojen kanssa jonkun
aikaa. En saanut ottaa enää askelt;kaan etelään päin, sanoivat
he, ja jos sen tekisin, menettäisi jompikumpi, joko minä tai he
päänsä; miljoonat sotamiehet estäisivät kulkuni ja jokainen ka-
meelini joutuisi tiibetiläisten käsiin. He huusivat, hikoilivat ja
huitoivat käsiään, mutta minä pysyin tyynenä, naurahtelin vaan
ja sanoin, että korkeammat voimat suojelivat meitä ja että tiibe-
tiläisten tulisi pysyä loitolla, elleivät tahtoisi saada korviaan kuu-
miksi. »Ei tee mitään », sanoivat he, »me menetämme kum-
minkin päämme, jos laskemme teidät vapaasti eteenpäin; meillä
on erityiset määräykset Lassasta.,, – »Näyttäkää minulle ne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
