Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXX. Matka Ladakiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
MATKA LADAKIIN..
kantoivat kuormiamme ; kaikki omat juhtamme kulkivat nyt
kuormattomina. Lokakuun I 8 p:nä tulimme Lakkor tson suola-
järven rantaan, joka on niin kovassa kuivumistilassa, että sen
nykyinen pinta on I 33 metriä alempana entistä vesirajaa.
Ja siitä jatkui retkemme länteen päin yh:i, suoraan herkeä-
mättömiä . länsimyrskyjä vastaan, pakkasessa ja vastuksissa, oi-
keata »via dolorosaa», joka maksoi kyyneleit:i. ja verta. Juhtien
voimat alkoivat loppua, silloin tällöin kaatui joku hevonen.
Lokakuun 2 0 p:nä sattui omituinen tapaus. Hanna Kul
talutti viimeisenä kahta sairasta hevosta ja näki Muhammed
Toktan vin1van eräässii. kuopassa. Ukko selitti aivan tyynesti,
että hän · oli uupunut satulassa ja heittäytynyt tien sivuun. To-
veri otti hänet mukaansa, leirissä virvoteltiin häntä parhaan mu-
kaan, ja hän .naurahti tyytyväisenä, kun annoin hänelle lääkettä
ja kysyin kuinka hän voi. Sitten joi h:i.n hyvällä halulla ison
kehlollisen maitoa. Kun aurinko nousi, makasi hän kuolleena
turkissaan samassa asennossa, johon illalla oli asettunut. Vanha
kameelinajaja oli kuolla kupsahtanut nukkuissaan.
Hän oli neljäs palvelijoistani, joka kuoli retkelläni, ja tun-
nin kuluttua oli taas uusi hauta kaivettu uudelle tulokk_
aalle.
Nytkin seurattiin tavanmukaisia juhlamenoja, ja sittenkun kuol-
leelle oli tehty viimeinen palvelus, jatkoi karavaani keskeyty-
nyttä matkaansa länteen päin. Meillä oli Ladakiin vielä 80 pe-
nikulmaa !
Minä olin jä:i.nyt pariksi tunniksi tekemään muutamia mit-
tauksia, ja kun sitten ratsastin karavaanin jälestä, tulin pienen
solan kautta toiselle suolajärvelle, jota ympäröi korkeat vuoret
ja jonka rannat olivat kiteytyneestä suolasta lurnivalkeat. Solassa
istui Hamra Kul kahden kuolevan hevosen vieressä. Toinen
niistä saatiin sentään hengissä leiriin, mutta toinen, täplikäs
ruuna Korlasta, oli heti lopetettava. Se sai kuolinpiston kau-
laansa ja makasi liikahtamatta, silmät suljettuina, mutta kun veri
alkoi loppua, avasi se katseensa vielä kerran niinkuin jäähyvästiksi
näille tylyille vuorille. Siinä sattui auringon säde sen vasem-
paan silmään ja se loisti hetkisen aikaa niinkuin jalokivi. Niin,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
