Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
oli ottanut lapsen takaisin ylitä salaisesti, kuin sen
ensin oli hylännyt. Mutta kummallista se sit-
tenkin oli, että kaikki tiedustelemiset menivät
niin aivan hukkaan, ettei pojasta näkynyt jäl-
kiäkään.
Tilhiläiset ajoivat joka päivä takaa kaikkia
pieniä punaisia sukkia ja harmaita lakkia, joita
vaan kaukaa näkivät.
Varsinkin olivat Svante ja Fritz Amatus
väsymättömiä, kuleskellen kaduilla jokaisena loma-
hetkenä keksiäksensä Dan’in lymypaikkaa. Sillä
sen he kaikki pitivät varmana, että hänet pidettiin
sulettuna johonkinhuoneeseen. Dika täti ei oikeas-
taan pitänyt tästä alituisesta kaduilla oleskelemi-
sesta, mutta hänestä oli niin luonnollista, että
lapset täten koettivat rauhattomuuttaan lieventää,
ettei hän hennonnut heitä kieltää. Hämärän tultua
ei hän kuitenkaan enää laskenut heitä ulos.
Eräänä iltapäivänä viipyivät Svante ja Fritz
tavattoman kauan ulkona. Oli jo pimeä ja tilhi-
läisten rauhattomuus kasvoi hetki hetkeltä. Dika
täti alkoi jo kulmakarvojaan rypistellä pimeässä
kuleskelemisen tähden ja Dea täti huokaeli tiheään
sekä pudisteli päätään, arasti arvellen, etteivätkö
Fritz ja Svante nyt liene hävinneet samalla tapaa,
kuin Dan’kin. Spirea käveli salissa edes takaisin,
ei voinut toimittaa sitä eikä tätä ja säpsähti joka
kerta, kun portaissa kuului askeleita.
Lienee heille jotakin tapahtunut, kun ei
heitä ala näkyä, arveli Kasse synkästi ikkunan
luona vahtiessaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
