- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
33

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

VALON KADOTESSA

33

keihään ja syöksyi Torpenhowta kohti, joka läähätti
Dickin revolverin suojassa. Dick laukaisi kahdesti
ja arabialainen kaatui hervottomasti. Hänen ylöspäin
kääntyneessä naamassaan oli toinen silmä puhki.
Pyssyjen pauke kävi kahta kovemmaksi, mutta samalla
kaikui hurraahuutoja". Hyökkäys oli epäonnistunut*
ja vihollinen pakeni.

Nelikulmion keskus oli kuin teurastuslaitos, sen
laidat lahtaripuoteja. Dick tunki eteenpäin
mielipuolisten miesten välitse. Loput vihollisista oli
lähtenyt pakoon ja muutamat, englantilaiset ratsumiehet
—■ hyvin harvat ratsastivat jälelle jääneitten yli.

Ulkopuolella kuolleitten rivejä makasi heitettynä
syrjään erään matalan pensaan luona leveä, verinen
arabialais-keihäs, ja sen takana levisi ääretön synkkä
erämaa. Auringonsäteet sattuivat teräkseen muuttaen
sen veripunaiseksi. Joku Dickin takana kuului
sanovan: »Pois tieltä, roisto!" Dick kohotti revolverinsa
ja tähtäsi kohti erämaata. Hänen silmänsä osui.
punaiseen täplään etäällä, hälinä hänen ympärillään
näytti hälvenevän hyvin, hyvin kaukaiseksi
kuiskaukseksi, aivan etäisen meren hyminäksi. Hän näki re^
volverin ja punaisen valona . . ja sitten joku ääni
kuului ikäänkuin pelottavan pois jotakin, aivan
samoin kuin kerran ennenkin oli tapahtunut, r—
luultavasti jossakin edellisessä. elämässä. Dick odotti,
mitä sitten tapahtuisi. Jotain tuntui murtuvan rikki
hänen päässään, ja hetkisen ajan hän seisoi pimeässä,
— pimeässä, jota teki kipeätä. Hän ampui
umpimähkää ja luoti lensi erämaahan Dickin mutistessa:
»Ei osunut. Patruunat ovat lopussa. Meidän täytyy
juosta kotiin." Hän kohotti käden päähänsä ja veti
sen jälleen pois verisenä.

2

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0043.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free