Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
122 RUDYABD KIPLING
»Minkä minä sille voin? Minä antaisin
kymmenen vuotta elämästäni ostaakseni sinulle, mitä
haluat. Mutta minä en voi auttaa sinua, en voi."
Maisie mutisi jotain vastaan. Dick jatkoi:
»Ja minä tiedän sen, minkä juuri olet sanonut,
että sinä olet väärällä tiellä menestykseen. Sitä ei
saavuteta uhraamalla toisia ihmisiä, — sen asian
olen kyllä saanut selville; vaan jokaisen täytyy
uhrata itsensä, ja elää käskyläisenä, ajattelematta itseääD,
eikä koskaan saa tuntea todellista tyytyväisyyttä
työhönsä, paitsi juuri alussa, kun vasta tavottelee aihetta."
»Kuinka sinä voit tuota kaikkea uskoa?"
»Tässä ei ole kysymys uskosta tai epäuskosta.
Se on laki, ja sinä voit omistaa sen tai olla
omistamatta. Minä koetan totella sitä, mutta en voi, ja
silloin työni aina muuttuu huonoksi. Kaikissa
olosuhteissa, usko se, neljä viidettä osaa jokaisen
ihmisen työstä on huonoa. Mutta jäännös maksaa kaiken
vaivan."
»Eikö ole hauskaa saada tunnustusta
huonostakin työstä?"
»Aivan liiankin hauskaa. Mutta –- — kerronko
sinulle jotain? Se ei ole kaunis kertomus, mutta
sinä olet niin miehen kaltainen, että minä unohdan
kelle puhun."
»Kerro."
»Kerran kun minä olin Sudanissa, kuljin
kentän yli, jossa olimme taistelleet kolme päivää. Siellä
oli tuhat kaksisataa kuollutta, ja meillä ei ollut aikaa
haudata niitä."
»Kuinka inhottavaa!"
»Minä olin työskennellyt suurta kaksipalstaista
luonnosta, ja minä mietiskelin, mitä ihmiset tulisivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
