Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA 133’
pitämään siitä kotona. Tuo kenttä opetti minulle
hyvin paljon. Se oli juuri kuin hirvittävä lava, täynnä
kaikenvärisiä’ lakkisieniä, ja — minä en koskaa ennen
ollut nähnyt ihmisten noin tukuttain muuttuvan
alkuaineisiinsa. Silloin minä aloin ymmärtää, että miehet
ja naiset olivat ainoastaan työainetta, ja mitä he
sanoivat tai tekivät, ei merkinnyt kerrassa mitään.
Ymmärrätkö? Tarkoitan, että tarkkaan laskien yhtä
hyvin voit asettaa korvasi paletille kuullaksesi, mitä
värit sulle sanovat."
»Dick, tuo on tyhmää."
»Odotahan hetkinen. Minä sanoin: tarkkaan
laskien. Valitettavasti jokainen ihminen on joko mies
tai nainen."
»Hauskaa että myönnät edes sen verran."
»Sinuun nähden en myönnä sitä. Sinä et ole
nainen. Mutta tavallisten ihmisten, Maisie, täytyy
esiintyä ja toimia joko miehinä tai naisina. Se juuri
saattaa minut aivan hurjistumaan." Hän viskasi
kiven mereen, puhuessaan. »Minä tiedän, että se ei
kuulu minuun vähääkään, mitä ihmiset sanovat.
Minä tiedän, että työni turmeltuu, jos kuuntelen
heitä, ja kumminkin, — se on niin kirottua," —
toinen kivi lensi mereen, — »minä tietysti hyrisen
hyvilläni, kun minua silitetään myötäkarvaa. Vaikka
minä selvään näen miehen naamasta, että hän
valehtelee ladellessa an kauniita lauseita minulle, olen
kumminkin onnellinen noiden valheiden tähden ja teen
niiden johdosta kunnotonta työtä."
»Mutta, jospa hän ei latelekaan kauniita
lauseita."
»Silloin, armahin," — Dickin otsa rypistyi, —
»silloin unohdan, että olen vain näitten lahjojen hoi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
